KANSAINVÄLISYYS

Kansainvälisyys on nykyään täyttä arkea suurelle osalle espoolaisista niin kodeissa, kouluissa kuin työpaikoilla. Espoo tarvitsee kansainvälisiä suhteita ja osaamista. Kansainvälistyvä Espoo ei kuitenkaan tarvitse ulkomaalaistaustaisten "omia" kaupunginosia, syrjäytymistä, näköalattomuutta ja näiden seurauksena lisääntyvää turvattomuutta.

Kansainvälistymistä on kahta lajia - toivottua ja ei toivottua

Suomi ja Espoo tarvitsevat kansainvälisyyttä, se on yritystoiminnan ja talouden kannalta nykyisessä maailmassa suorastaan elinehto. Tarvitsemme maailmalta uusia tuulia, työvoimaa, opiskelijoita, osaamista ja innovaatioita.

Toivotun kaltainen kansainvälistyminen parantaa Espoon kilpailukykyä ja vetovoimaa. On hyvä jos aktiivisesti edistämme työperäistä maahanmuuttoa työmarkkinoiden osaamisvajeiden ja yritysten rekrytointiongelmien helpottamiseksi. Työ on useimmiten parasta kotoutusta.

Globalisaatiolla on myös varjopuolensa ja siitä ei pidä vaieta. Liian monen maahanmuuttajan kohdalla integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan ei onnistu riittävän hyvin.

Hölläkätinen maahanmuuttopolitiikka on aiheuttanut vakavia ongelmia monissa maissa; rikollisuus on lisääntynyt ja sosiaaliturvajärjestelmät natisevat liitoksissaan. Sama kehitys on nähtävissä myös Suomessa. Myös meillä Espoossa on käsissämme kasvavia maahanmuuttoon liittyviä sosiokulttuurisia ja taloudellisia ongelmia ja niihin täytyy puuttua ennen kuin ongelmat kasvavat ylikäymättömiksi.

Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä

Onnistunut integraatio vaatii halukkuutta integroitumiseen. Se vaatii myös uuden asuinmaan, tässä tapauksessa Suomen, arvomaailman hyväksymistä ja jonkin asteista mukautumista siihen. Tämä ei tällä hetkellä toteudu kaikilta osin toivotulla tavalla.

Turvapaikanhakijoita ja pakolaisia ei tule kohdella avuttomina ja hyysättävinä avun kohteina, vaan yksilöinä, joilla on omat motiivit ja oma kyky toimia tavoitteellisesti. Isäntäväeltäkin, eli meiltä itseltämme, täytyy löytyä halua esittää vaatimuksia uusille maanmiehillemme ja espoolaisille. Samalla meidän tulee tarkastella kotouttamistoimenpiteitä kriittisin silmin ja kehittää niitä edelleen. Työ ja opiskelu ovat parasta kotouttamista.

Pakolaisille ja monille turvapaikanhakijoille me olemme avokätisesti tarjonneet turvaa sekä mahdollisuuden ja vapauden aloittaa uusi elämä maassamme. Minun näkemykseni mukaan meidän ei tarvitse tarvitse hyväksyä, että 20 vuotta Suomessa asunut maahanmuuttaja edelleenkin tarvitse tulkkipalveluita kaikessa asioinnissaan.

Muista kulttuureista tulevat mahtuvat vaivatta yhteiskuntaamme mukaan, kunhan he hyväksyvät ja omaksuvat ajatuksen: "maassa maan tavalla". Toivoisin näkeväni meille rantautuneen kulttuurisen rikkauden sopeutuvan omaan yhteiskuntaamme ja antavan sille väriä positiivisella tavalla.

Edellytetään siis uusilta maanmiehiltämme samaa, mitä vaadimme itseltämme - vastuuta ja aitoa pyrkimystä osallistua, tehdä työtä ja integroitua, rakentaa ja tulla osaksi meidän yhteiskuntaamme.