Isoveli valvoo - Terapian potilastiedot Omakantaan?

27.01.2021

Lääkärin ja potilaan välinen luottamus on rikkomaton ja etenkin psykiatrin/psykologin ja asiakkaan välinen luottamus on miltei pyhä. Sitä ei saa purkaa edes oikeuden määräyksellä. Näin asia on ainakin amerikkalaisissa sarjoissa, elokuvissa ja varmaan myös mielikuvissamme. Suomessa valtio (Kela) haluaa pian tietää mitä mielessäsi liikkuu, joten voit saman tien unohtaa moiset luottamuksellisuushömpötykset.

Jos vaikeassa elämäntilanteessa tai tutkiessasi oman psyyken vahvuutta, rakentumista ja koukeroita, koet tarvitsevasi terapeutin apua, niin vähintä mitä voisit odottaa on ehdoton luottamus ja vaitiolovelvollisuus sinun ja auttavan terapeutin välillä. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys ja samalla jopa perusedellytys terapeuttisen suhteen syntymiselle. Tätä ollaan nyt kuitenkin murtamassa.

Ajatuksesi kuuluvat myös Kelalle

Terapeuteille on tulossa velvoite kirjata potilastiedot Omakanta-palveluun. Kela haluaa näin. Terapiapotilaiden tietojen kirjaaminen Kantaan tuhoaa pahimmillaan juuri psykoterapian ydinasian, eli luottamuksen. Jo pelkkä tieto siitä, että ulkopuoliset voisivat tietää terapiakäynnistä, saattaa osaltaan murentaa luottamusta hoitosuhteeseen, saati, että terapiakäynnin sisällön ydinkohdat kirjattaisiin sähköiseen Kantaan, mikä on sitten muiden (tarkasti rajattujen) tahojen käytettävissä.

Jos ihmisen mielikuvia, ajatuksia tai hänen asioilleen antamia merkityksiä aletaan kirjaamaan Kantaan tosiasioina ja faktoina, voi se olla jopa vahingollista potilaalle, toteaa Sanna Aavaluoma Ylen haastattelussa. Hän toimii EFPP Suomen kansallinen verkosto ry:n hallituksen eettisen toimikunnan puheenjohtajana (EFPP - European Federation for Psychoanalytic Psychotherapy).

Aavaluoman mukaan psykoterapian hoitava elementti on potilaan ja terapeutin välinen vuorovaikutussuhde - luottamus, ei välttämättä niinkään ne asiat, joita sanotaan ääneen. Hän toteaa, että se, mitä on työstetty turvallisessa ja ammatillisessa suhteessa toisen ihmisen kanssa, ei tarvitse koskaan kuulua kenellekään muulle.

En voisi olla enempää samaa mieltä. Aina on joku, joka käy katsomassa Kantaan kirjattuja tietoja, luvalla tai ilman. Psykoterapeuttisen hoitosuhteen kohdalla tämä pitäisi estää, juuri luottamuksen vuoksi.

Esimerkiksi Finnair vaatii uusilta työntekijöiltään otteen Omakantaan kirjatuista asioista viimeisen kahden vuoden ajalta osana työhönottoprosessia. Mitä, jos olitkin vajaa kaksi vuotta sitten heikoimmillasi ja turvauduit terapeutin apuun? Kanta paljastaa sinut ja näyttää heikoimman hetkesi. Siinä meni ainakin se työ ja tulevaisuus sinivalkoisilla siivillä.

Huoli potilastietojen turvallisuudesta on aiheellinen

Psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurron jälkeen monelle terapiassa käyvälle on herännyt huoli siitä, miten ja missä omia potilastietoja säilytetään. Vieläkin suurempi huolenaihe on, jos terapeutit velvoitetaan kirjaamaan potilastiedot Kantaan, koska tässä kyseessä on hoitotietoverkko, mihin pääsy on jo suurella määrällä SoTe-alan ihmisiä. Vaikka kaikki Omakannan lukukerrat kirjautuvat lokitietoihin, uteliaita silmiä on aina olemassa.

Toinen aiheellinen huolenaihe liittyy Kantaan kirjatun tiedon täsmällisyyteen. Kun kerrot ajatuksistasi, mielikuvistasi ja murheistasi, miten voit olla varma, että lääkäri tai terapeutti kirjaa asiat niin kuin tarkoitit? Oletko käynyt jo itse katsomassa mitä Omakantaan on sinusta kirjattu? Nuhakuume tai korvatulehdus ja parin päivän sairausloma on ok, mutta miten on, jos olet kertonut, että sinulla on ollut murheen keskellä synkkiä ajatuksia? Miten asiaton potilastietojen lukija tai mahdollinen työnantaja tällaiseen suhtautuisi?

Kantaan kirjaaminen voi aiheuttaa sen, että potilaat alkavat sensuroimaan itseään sen pelossa, että tiedot saattavat joutua vääriin käsiin tai, että heidän sanomansa asiat on tulkittu ja kirjattu väärin. Tällöin ollaankin jo murentamassa koko terapian perusolemusta - ehdottoman luottamuksellista ja mahdollisimman avointa terapeutin ja asiakkaan välistä hoitosuhdetta.

Potilastietojen kirjaamisen muutos vaikuttaa myös siihen, että jatkossa kaikki lasten tiedot ovat myös heidän vanhempiensa nähtävillä. Vanhemmilla on pääsy alaikäisten lastensa Kanta-tietoihin. Lapsellakin on oikeus luottamukselliseen terapiasuhteeseen ja monet asiat, joita terapiassa käydään läpi, voivat olla sellaisia joista lapsi ei halua puhua vanhemmilleen. Samat terapian luottamuksellisuuteen liittyvät lainalaisuudet pätevät myös alaikäisen kohdalla.

Haenko apua vai jätänkö väliin?

Mielenterveysongelmat ovat lisääntymään päin, valitettavasti, ja ovat muutoinkin edelleen useimmille meistä jollain tavalla tabu. Tällöin pelko leimaantumisesta voi olla suuri. Tämä, ja huoli omien tietojen vääriin käsiin joutumisesta, voivat pahimmillaan aiheuttaa sen, että ihminen ei hae ollenkaan apua.

Tällaiseen tilanteeseenhan emme halua mennä, vai? Kela kuitenkin haluaa ja asiaa koskeva laki on menossa eduskunnan käsittelyyn. Juuri tällaisissa tilanteissa vaaditaan päättäjiltä syvällistä harkintaa. Jos minä olisin päättämässä, niin harkitsisin kahteen kertaan, ehkä kolmeenkin.