Kannustinloukuista asiaa - kannattaako mennä töihin?

26.08.2021

Työn tekemisen pitää olla kannattavaa ja houkuttelevaa. Tukiriippuvaisuus ajaa monia maamme asukkaita pois työn syrjästä ja se maksaa... No, kamalasti. Hinta maksamme me kaikki, sinäkin. Osaltaan siksi verottaja on pussillasi entistä ahkerammin.

Työn tekemisen tulisi, ei vaan tulee olla, aina kannattavampaa kuin työn tekemättömyyden. Monimutkainen ja antelias tukiviidakko ja luonnollisesti myös vaikeat elämäntilanteet ovat ajaneet liian monen työhalukkaan tilanteeseen, missä työnteko ei ole kannattavaa, tukien nostaminen on. Tämä taas vie Suomen työllisyysastetta alas, Siihen meillä ei todellakaan ole varaa. Kerron tässä kolmen esimerkkitilanteen voimin kannustinloukuista, tilanteista, joissa pitää kahteen kertaan miettiä, kannattaako töitä oieastaan tehdä. 

Työllisyysaste on yksi tärkeimmistä kansantalouden tilaa kuvaavista indikaattoreista. Korkea työllisyysaste tarkoittaa käytännössä sitä, että verotuloja virtaa hyvin valtion kassaan ja työttömyydestä syntyvät kustannukset pysyvät kurissa. Samalla, kun mahdollisimman moni on mukana aktiivisessa työelämässä, on myös riski laajamittaiselle syrjäytymiskehitykselle yhteiskunnassamme merkittävästi pienempi. Aktiivinen työllisyyspolitiikka on myös hyvää sosiaalipolitiikkaa.

Kannustinloukkujen syntyminen on aito uhka positiiviselle työllisyyskehitykselle. Työnteolle täytyy useimmiten olla joku perusteltu insentiivi, syy käyttää aikaa työssä käymiseen. Tärkein on luonnollisesti raha. Toinen on yhteisöllisyys ja sosiaaliset suhteet. Kolmas voisi olla itsensä toteuttaminen, halu saada jotain aikaan tai saada tehtyä jotain tärkeää tai hyvää. Syitä on varmasti iso liuta muitakin ja todellinen syy käyttää aikaa työntekoon on luultavasti yhdistelmä yllä esitettyjä asioita, kunkin työssäkävijän kohdalla itselle tärkein ja erilaisin painotuksin.

Väitän jo heti alkuun, että työnantajat ja heidän tarjoamansa matalat palkat eivät useinkaan ole suurin syy haluttomuuteen vastaanottaa työtä. Täytyy muistaa se, että moni pienyrittäjä taistelee olemassaolostaan jo itsekin aivan kipurajoilla, mutta koska ovat lähteneet leikkiin yrittäjänä, ei oikein ole mahdollisuutta luovuttaa.

Meille Suomeen ei ole syntynyt riiston kulttuuria, missä ahne yrittäjäkapitalisti repii maasta ja työntekijänsä selkänahasta itselleen rikkaudet poltellen sikaria mahonkipöydän takana. Päinvastoin, patruunaperinteeseen on kuulunut ymmärrys siitä, että työntekijöistä kannattaa pitää huolta, ja sen historia myös meille aika hyvin osoittaa.

Työssäkäyvä myy arvokasta aikaansa

Meillä kaikilla on vuorokaudessa, viikossa ja vuodessa tarkalleen sama määrä aikaa käytettäväksi, niin työntekijällä kuin hänet palkkaavalla taholla. Vuodessa on 8760 tuntia. Työlle käytetyn ajan täytyy tarjota jotain merkittävää arvoa verrattuna vapaa-aikaan, muuten työnteossa ei ole mitään mieltä. Juuri tästä kannustinloukkuongelmassa on kysymys.

Yhteiskunta ei voi toimia ilman arvonluontia ja sitä ei synny ilman työntekoa. Työtä taas ei jaksa tehdä ilman vapaa-aikaa, eikä se ole tarkoituskaan, joten kysymys on lopultakin järkevän yksilöä ja yhteiskuntaa palvelevan tasapainon löytymisestä.

Jos työnteon kannustimet hyvinvointiyhteiskunnassa eivät ole kohdallaan, alkaa koko yhteiskunta ennen pitkää ajautua ongelmiin kestävyytensä kanssa. Tasapaino järkkyy. Silloin kaikki ajautuvat lopulta ongelmiin ja eriarvoisuus lisääntyy. Tällainen iskee lopulta kaikkein pahiten juuri heikoimmassa asemassa oleviin. Tämän pitäisi olla itsestään selvää kaikille.

Valitettavasti jostain vasemmalta alkaa aina kuulua hirveää älinää heti, kun joku alkaa puhua työnteon kannustavuuden parantamisesta. Köyhät kyykkyyn! Jos jatkamme nykymenolla, kaikki joutuvat kyykkäämään. Työnteon kannustavuuden parantamisen pitäisi olla iloinen asia. Kaikille. Aina.

Yksinkertaistettuna työttömyyden pitäisi poikkeuksetta olla työntekoa huonompi vaihtoehto. Työnteon kannustavuuden parantaminen ei tarkoita köyhien lyömistä, vaan sen pitäisi olla oman elämänlaadun parantamiseen luonnollinen vaihtoehto, sikäli, kun työnteon esteenä eivät ole jotkut painavat syyt, kuten terveystilanne tms. Tällaisissa tilanteissa meidän tulee kyetä kannattelemaan niitä, jotka työntekoon eivät pysty tai eivät työtä kovasta yrittämisestään huolimatta saa.

Se, että tukia nostaa suuri joukko ihmisiä siksi, että työnteko ei kertakaikkiaan vain ole kannattavaa, vie yhteiskunnalta kykyä kannatella niitä, jotka aidosti ovat tuen tarpeessa.

Ilman yrittäjiä tai palkkatyötä tekeviä emme voisi kannatella työtä vieroksuvia Juusoja tai ideologisesti työttömiä Osseja. Olen vihainen tällaisille tyypeille, koska he voisivat osaltaan olla mukana auttamassa niitä, jotka eivät omasta tahdostaan ole työttömiä. Mutta ei. Oma napa, itsekkyys ja laiskuus on tärkeämpää kuin auttaa kaveria.

Juuso kertoo jo peruskoulussa tajunneensa, että Suomessa on mahdollista elää pelkkien tukien varassa, jos haluaa, ja syynä työnteon välttelyyn on aina ollut ihan silkka laiskuus. Ei vaan huvita herätä aamuisin ja lähteä töihin. Ossi taas ei tee töitä ja sanoo, että työvoimatoimisto on ihmisoikeusloukkaus ja kertoo kuinka "ideologisesti työtön" taktikoi itselleen yhteiskunnan tuet. Hän yksinkertaisesti ei mene töihin, koska ei halua tulla pakotetuksi vastenmielisiin hommiin. Suuri osa työstä on hänen mukaansa turhaa.

Hullu tilanne kumpainenkin. Pärjää ihan hyvin laiskottelemalla tai ei vaan halua tehdä tyhmää työtä, ja silti pärjää ihan hyvin. Näinhän asian ei pitäisi olla. Hullu on myöskin tilanne, missä joku toinen haluaisi tehdä töitä, mutta menee taloudellisesti persnetolle, jos töihin ryhtyy. Näitä tilanteita meillä maassamme on aivan liikaa. Taaskin korostan. Tuskin tällaisiin tilanteisiin syyllinen on ilkeä yrittäjä. Toki tunnustan, että on aloja ja työtehtäviä, joissa työn luonne ja palkka eivät kohtaa.

On työ turhaa tai ei, mutta työnteolla luodaan hyvinvointia, jolla kustannetaan syystä tai toisesta työelämästä syrjään joutuneiden välttämätön peruselintaso ja työllä myös maksetaan työuransa jo tehneiden eläkkeet, niin, ja pyöritetään valtiota. Liian monta Ossia ja Juusoa alkaisi vavisuttaa hyvinvointiyhteiskunnan perusteita. Ei heitä edelleenkään paljoa ole, mutta työtä tekevien määrä Suomessa vähenee tulevaisuudessa uhkaavasti jo pelkästään väestön ikääntymisen vuoksi. Juuri siksi työnteon kannustimien tulisi olla kunnossa. Työnteon tulisi aina olla kannattavampaa kuin joutenolo. Näin ei kuitenkaan aina ole.

Kolme kannustinloukkua

Esitän alla kolme erilaista skenaariota oikean elämän kannustinloukuista. Tilanteet ovat kuvitteellisia, mutta hyvin todellisia. Kaikissa on käytetty Kelan ja muiden viranomaisten tarjoamia laskureita. Olen yrittänyt olla mahdollisimman tarkka, mutta joitain pikkuvirheitä voi mukaan olla lipsahtanut. Kaiken voi kuitenkin tarkistaa linkatuista laskureista ja tehdä omat korjaukset.

Saa olla eri mieltäkin, mutta kannattaa olla eri mieltä perustellusti. En loukkaannu siitä koska en ole etuisuuskäsittelijä. Tavoitteeni on ainoastaan osoittaa helposti löydettävät järjestelmävirheet, jotka tulevat kalliiksi yhteiskunnalle ja, jotka kiusaavat niin työnantaja- kuin työntekijäpuolta.

Meillä on liian monta tekemätöntä tehtävää, jotka huutavat tekijäänsä. Työnteon kannustavuuden parantaminen auttaa niin ravintolayrittäjää kuin hänellä töissä olevaa kokkia tai tarjoilijaa, enkä nyt todellakaan puhu riistäjistä ja riistettävistä, vaan järjestelmän valuvioista, jotka luovat tilanteita, missä tuilla eläminen varteenotettava vaihtoehto työlle.

Katsotaanpa.

Ensimmäisessä esimerkissä käytän yksinasuvaa nuorehkoa henkilöä, joka asuu Helsingin vuokratasoltaan edullisimmalla alueella Mellunmäessä. Toinen heistä käyttää Kelan hakemusten täyttämiseen tunnin kuukaudessa ja saa siitä pakollisten menojen jälkeen käytettäväksi 509 e/kk. Toinen käyttää työhön ja työmatkoihin 180 h ja tästä palkkioksi pakollisten menojen jälkeen jää käyttörahaa elämiseen 775 e.

Toisessa esimerkkitapauksessa sekoitan pakkaa siten, että lisään molemmille yhden lapsen, eli käytännössä tutkin mellunmäkeläisten yksinhuoltajien tapausta, jotka molemmat asuvat lastensa kanssa kaksiossa. Toinen on työtön ja toinen edelleen henkilöstövuokrausfirman kautta työtä tekevä kaupan kassa. Asunnon pitää tietysti olla myös vähän suurempi. Paljastan pelin luonteen jo näin etukäteen. Molemmat saavat "tietysti" asumistukea, mutta olemalla työtön jäät voitolle muutaman kympin. Jos työssäkäyvä osaa anoa toimeentulotukea, hän jää puolestaan voitolle muutaman kympin. Tämä tietysti 140 kuukausityötunnin jälkeen. That's what I call a real kannustinloukku!

Kolmannessa esimerkissä näytän Kelan ja muiden viranomaisten laskureita käyttäen millaiseksi Espoossa asuvan työttömän ja työssäkäyvän kahden lapsen yksinhuoltajan todellinen tilanne perheen käytettävissä olevien tulojen suhteen, kun kuvioissa mukana on ulosottaja vaatimuksineen. Miinukselle menee työntekijän kannalta, vaikka palkka olisi jo hyvää suomalaista keskitasoa. En ota kantaa siihen, miten ko. ulosottovelka on muodostunut, mutta kehotan muistamaan, että tiukat taloudelliset ajat voivat kohdata ketä tahansa ja aina syynä ei ole holtiton rahankäyttö.

Tässä yhteydessä haluan vielä vahvasti korostaa, että tavoitteeni ei ole missään tapauksessa syyllistää työttömiä tai väittää, että suurin osa työttömistä olisi työn välttelijöitä, päinvastoin. Työn välttelijät ovat vain marginaalinen joukko työttömistä ja ylivoimaisesti suurin osa työttömistä haluaisi varmasti elättää itsensä työnteolla.

Järjestelmämme vain on joiltain kohdin niin vinksallaan, ettei työn tekeminen välttämättä ole kannattavaa monissakaan elämäntilanteissa, ei ainakaan taloudellisesti. Tämä on kallis valuvika nykyisessä tukijärjestelmässä ja -viidakossa. Hintaa tästä maksaa yhteiskunta ja valuvikojen vuoksi syrjään jäävät.

Esimerkki 1 - Matalapalkkatyöläinen vs. työn välttelijä

Perusterve yksinasuva ja lapseton henkilö, joka asuu 26 m2 yksiössä Helsingin halvimmalla alueella Mellunmäessä (vuokra 20e/m2).

Henkilö A. Ideologisesti työtön vapaa-ajattelija, joka toimii järjestöaktiivina vapaaehtoispohjalta. Olkoon nyt vaikka Helsingin keskustassa telttaileva ilmastoahdistunut kapinoitsija.

Välttämättömät menot

  • Vuokra ja vesimaksu 539 e/kk
  • Sähkö 20 e/kk
  • Kotivakuutus 12 e/kk
  • Menot yhteensä 571 e/kk

Tulot (netto)

Lopputuloksena tälle yksinelävälle vapaa-ajattelijalle asumisen ja muiden kulujen jälkeen jää käteen 509,06 e suuruiset kuukausitulot. Lisäksi mahdolliset lääkäri-, lääke-, silmälasi- ym. "pakolliset" lisäkulut maksaa Kela. Helsingin kaupunki voi hakemuksesta myöntää harkinnanvaraista tukea esim. työväenopiston kursseille itsensä ja "työllistymisvalmiuksiensa" kehittämiseen (kurssimaksut, matkakulut jne.).

Aikaa varsinaiseen tehokkaaseen tuloja (eli tukia) tuottavaan työntekoon työmatkoineen kuluu noin 1 h/kk, minkä voi laskea kuluvan kelahakemuksen täyttämiseen tarvittavine liitteineen. Tehollinen työstä saatava tuntipalkka on 1080,06 e/h. Lopun ajan henkilö voi käyttää vaikka harrastuksiin ja luovaan ajatteluun, tai vaikka kapinointiin ja paikkojen töhrimiseen. Yhteiskunnalle ko. henkilö ei tuota taloudellista lisäarvoa, vaan on taloudellisesti katsoen kuluerä.

Henkilö B. Henkilöstövuokrayrityksen kautta kaupan alalla työskentelevä henkilö, joka ei vielä ole saanut mieleistään opiskelupaikkaa ja tekee sitten töitä.

Välttämättömät menot

  • Vuokra ja vesimaksu 539 e/kk
  • Sähkö 20 e/kk
  • Kotivakuutus 12 e/kk
  • HSL-kuukausilippu (ABC) 99,70 e/kk
  • Menot yhteensä 670,70 e/kk

Tulot (netto)

  • Palkka (vaihtelee kuukausittaisen työmäärän ja vuorojen mukaan, mutta laskelmaan huomioitu lähes täydet kk-tunnit keskimääräisine vuorolisineen) */** - 1445 e/kk

Tällöin kyseinen S-ryhmän eri toimipisteissä pääkaupunkiseudulla ekstraajana töitä tekevä kassamyyjä voi yhden kuukauden aikana joutua tekemään töitä useammassa toimipisteessä pitkin poikin metropoliamme. Työmatkoihin voi arvioida julkisilla kuluvan 2 h päivässä ja työpäivän kesto on tyypillisesti 7-8 h. Kuukaudessa työtunteja kertyy 140 ja matkatunteja n. 40. Lopputuloksena työskentelyyn käytetystä 180 tunnista pakollisten menojen jälkeen käytettäväksi kassamyyjälle jää 775 e. Kaikki mahdolliset muut pakolliset lisämenot hän kustantaa omasta pussistaan.

* Duunitorin palkkavertailu aloittain antaa 0-2 v. työkokemuksella olevalle peruspalkaksi 1500 e/kk. Oikotie kertoo keskipalkan lisineen olevan 1700 e/kk.

** 1700 e/kk-palkasta veron osuus 8 % ja muut sivukulut 7 %. Nettopalkaksi kuukaudessa jää täten 1445 e.

Esimerkki 2 - Matalapalkkatyötä tekevä yksinhuoltaja vs. työtön yksinhuoltaja

Perusterve yhden 8-vuotiaan lapsen yksinhuoltaja, joka asuu yhdessä lapsensa kanssa Mellunmäessä 57 m2 kaksiossa (vuokratasoltaan Helsingin halvin alue, missä kaksion vuokra 16 e/m2).

Henkilö A. Työtön yksinhuoltaja, joka hakee töitä ja osallistuu aika-ajoin erilaisiin työvoimakoulutuksiin

Välttämättömät menot

  • Vuokra ja vesimaksu 950 e/kk (tällaiselle ruokakunnalle Kela on määrittänyt enimmäisasumismenoksi 754 e/kk, mutta perusteltaessa se usein kompensoituu toimeentulotuessa - tämäkin on osa kokonaisongelmaa, sillä pk-seudulla on hyvin vaikea löytää Kelan asumistukirajoissa pysyvää perheelle riittävän kokoista asuntoa)
  • Sähkö 25 e/kk
  • Kotivakuutus 18 e/kk
  • Menot yhteensä 993 e/kk

Tulot (netto)

  • Työmarkkinatuki (33,78 e/vrk + lapsikorotus 5,30 e/vrk) - 672,18 e/kk
  • Lapsilisä 94,88 e/kk ja yksinhuoltajakorotus 63,30 e/kk - 158,18 e/kk
  • Elatustuki 167 e/kk
  • Asumistuki - 436,20 e/kk
  • Toimeentulotuki - 451,63
  • Tuet yhteensä 1885,19 e/kk

Lopputulema työttömän yksinhuoltajan menojen ja tulojen laskemisen jälkeen käytettäväksi jää 892,19 e/kk elämisen muihin perusmenoihin (vaatteet, ruoka, liikkuminen jne.). Muistutan, että tässä kohdin edelleen muut pakolliset lisämenot (lääkäri- ja lääkekulut ym.) kuuluvat Kelan korvausten piiriin. Kaupunki voi myöntää harkinnanvaraista tukea esim. lapsen harrastusmenoihin tai muihin hyvin perusteltuihin tarpeisiin.

Henkilö B. Henkilöstövuokrayrityksen kautta kaupan alalla työskentelevä henkilö

Välttämättömät menot

  • Vuokra ja vesimaksu 950 e/kk (enimmäisasumismeno 754 e/kk, mutta perusteltaessa se usein kompensoituu toimeentulotuessa)
  • Sähkö 25 e/kk
  • Kotivakuutus 18 e/kk
  • Iltapäiväkerho 8-v. lapselle 100 e/kk
  • HSL-kuukausilippu (ABC) 99,70 e/kk
  • Menot yhteensä 1192,70 e/kk

Tulot (netto)

  • Palkka (kts. edellä esimerkki 1) - 1445 e/kk
  • Lapsilisä 94,88 e/kk ja yksinhuoltajakorotus 63,30 e/kk - 158,18 e/kk
  • Elatustuki 167 e/kk
  • Asumistuki 278,28 e/kk
  • Tulot yhteensä 2048,46

Työssäkäyvä yksinhuoltaja tässä esimerkkitapauksessa saa asumistukea, jotta perhe pärjäisi. Kuukausittaisin pakollisten menojen jälkeen käytettäväksi peruselämiseen tälle työssä käyvälle henkilölle jää 855,76 e/kk. Tämä on muutaman kympin vähemmän kuin työtön, joten osatessaan hakea toimeentulotukea, hän varmasti pääsisi työttömän kanssa samaan tulotasoon, ja vähintäänkin lääkärilaskujen ja lääkekulujen kohdatessa saisi tukea.

Nyt kuitenkin ollaan työtä tekevänä vähän miinuksilla verrattuna työnhakijaan. Kokeilin jälkikäteen ihan piruuttani paljonko tämän henkilön mahdollinen toimeentulotuki olisi ja Kelan laskuri sylkäisi minulle tuloksen 86,73 e/kk. Tällä pääsee 140 työtunnilla ja 40 h matkustamalla jo muutaman kympin plussalle!

Houston! We have a problem!

Jos ensimmäinen esimerkki osoitti, että täytyy perustella itselleen muutenkin kuin vain taloudellisin perustein työnkäyntiin liittyvän ajankäytön kannattavuus, niin toinen esimerkkitapaus pistää jo raapimaan päätä.

Kannattaako matalapalkka-aloilla Suomessa työnteko oikeastaan ollenkaan? Onko meillä todellakin päässyt syntymään näin syviä monttuja ja loukkuja työnteon kannattavuuteen? Tämähän vaikuttaa huolestuttavalta. Tuodaanko porukka sitten ulkomailta tekemään työmme, kun omalla porukalla ei kannata?

No mennään eteenpäin. Seuraavaksi siirrytään Espooseen ja keskipalkkatasolle. Pannaan lyöntiin kuitenkin sen verran lisää vaikeutta, että otetaan ulosottomies mukaan peliin. Katsotaan kuka voittaa.

Esimerkki 3 - Hyvää keskipalkkaa nauttiva kuntavirkamies vs. työtön työnhakija, joilla molemmilla ulosottovelkaa

Nyt kyseessä on Espoossa asuva kahden lapsen yksinhuoltaja. Tämä henkilö on asunut jo jonkin aikaa vuokralla 71 m2 kokoisessa kolmiossa Matinkylässä 11- ja 15-vuotiaiden lastensa kanssa. Merkittäviä terveydellisiä ongelmia ei tälläkään perheellä ole, toisaalta ei myöskään hyvin tienaavaa toista vanhempaa, joka maksaisi elatusapua, joten Kelan elatustuilla mennään tälläkin kertaa.

Lisähaasteen tälle henkilölle tarjoaa ulosotossa oleva noin 30 000 e suuruinen summa, joka periytyi taakaksi entisen puolison peliongelmien ja oman sinisilmäisyyden vuoksi. Vaikka sitä palkoista lyhentäisi, ei se juurikaan lyhene korkeiden kulujen, korkojen ja ulosottomaksujen vuoksi. Kela luonnollisestikaan ei ulosottoa maksa.

Henkilö A. Nokialta muutama vuosi sitten lopetuspaketin ottanut työtön kahden lapsen yksinhuoltaja. Hakee töitä, mutta lähes 50-vuotiaan on vain aika vaikea löytää töitä. Osaamista pitäisi päivittää.

Välttämättömät menot

  • Vuokra ja vesimaksu 1117 e/kk
  • Sähkö 35 e/kk
  • Kotivakuutus 24 e/kk
  • Menot yhteensä 1176 e/kk

Tulot (netto)

  • Työmarkkinatuki (33,78 e/vrk + lapsikorotus 7,78 e/vrk) - 714,83 e/kk
  • Lapsilisä 199,72 e/kk ja yksinhuoltajakorotus 126,60 e/kk - 326,32 e/kk
  • Elatustuki 334 e/kk
  • Asumistuki - 729,60 e/kk
  • Toimeentulotuki - 326,35
  • Tuet yhteensä 2431,10 e/kk

Tällä perheellä pakollisten menojen jälkeen käyttöbudjetiksi joka kuukausi jää 1255,10 e. Muut Kelan hyväksymät lisäkulut eivät rasita kuukausittaista taloudenhoitoa. Espoon kaupungilta on vanhemmalle lapselle anottu ja saatu tukea jalkapalloharrastukseen. Tiukkaa on, mutta tällä pitää pärjätä. Onneksi sekä verottaja, ulosottaja että velkoja jäävät nuolemaan näppejään.

Henkilö B. Keskituloinen naapurikunnan hallintotehtävissä jo pidempään työskennellyt kahden lapsen yksinhuoltaja.

Välttämättömät menot

  • Vuokra ja vesimaksu 1117 e/kk
  • Sähkö 35 e/kk
  • Kotivakuutus 24 e/kk
  • HSL-kuukausilippu (BCD) - 99,70 e/kk
  • Palkasta ulosottoon tilitettävä osuus - 878,33 €
  • Menot yhteensä 2154,03 e/kk

Tulot (netto)

  • Palkka (3466 verot ja muut veroluonteiset menot 27 %) - 2635 e/kk
  • Lapsilisä 199,72 e/kk ja yksinhuoltajakorotus 126,60 e/kk - 326,32 e/kk
  • Elatustuki 334 e/kk
  • Asumistuki 53,57 e/kk
  • Tulot yhteensä 3348,89

Tämän esimerkkiperheen huoltajan asumistuki on matala, koska asumistuki lasketaan bruttotuloista. Ulosotto vie tämän perheen kohdalla käytännössä kolmasosan nettopalkasta tai muista toistuvaistuloista, ei kuitenkaan sosiaalietuuksista, kuten lapsilisä, asumistuki, elatustuki tai toimeentulotuki. Ensin verottaja ottaa omansa ja verojen jälkeen yli jäävästä osasta ulosottomies vie kolmanneksen. 3466 bruttopalkasta tilille kolahtaa joka kuun 15. päivä 1756,67 e.

Työtä ei juuri kannata tehdä muun kuin oman mielenterveyden säilymisen vuoksi, jos silloinkaan. Perheen kuukausittainen tulo- ja menoarvio näyttää ikävältä. Plussalla sentään ollaan, sillä perheen kuukausittaiset käyttömenot pitää kattaa summalla 1194,86. Kela ei tule apuun, koska se ei ulosottoja maksa. Tässä tilanteessa tulonsaaja jää työttömänä olevaan verrokkiinsa n. 60 e miinukselle työnteon vuoksi, mutta tuottaa samalla valtiolle verotuloja ja ulosottajakin saa omat provisiopalkkansa, ehkä velkojallekin jää hieman saatavaa joka kuukausi.

Johtopäätös - kannustinloukuista on päästävä eroon

En halunnut näiden esimerkkien valossa osoittaa mitään muuta kuin, että meillä on maassamme oikeasti kannustinloukkuja, jotka tekevät työnteon suoraan kannattamattomaksi tai vain marginaalisesti kannattavaksi. Kuitenkin maamme pyörii ainoastaan työnteon voimin. Eikö jo kannattaisi vakavasti keskustella työnteon kannustavuudesta ja, ei vain etsiä ratkaisuja, vaan myös tehdä jotain tilanteelle.

Mitä kävisikään esimerkkien 1 ja 2 laskelmille, jos mukana olisi ulosottaja? Työn tekemisen kannattavuudesta ei silloin kannattaisi edes puhua. Kolmosesimerkissä keskituloinen palkansaaja pääsi sentään edes lähelle nollatulosta työttömyyteen verrattuna. Toki otetut velat pitää kuitata, mutta yhteiskunta ei hyödy, jos erilaisista syistä työhaluista työvoimaa puristetaankin tukieläteiksi. Silloin on myös turha haaveilla työllisyysasteen nostamisesta.

Suomessa on ulosotossa jo yli puoli miljoonaa ihmistä. Eivät kaikki tietenkään ole siellä suurten summien vuoksi, mutta, jos tästä syystä muutama kymmenen tuhattakin osaajaa tai motivoitunutta tekijää jää työmarkkinoiden ulkopuolelle, häviämme kaikki. Meillä on nimittäin monilla aloilla nyt myös kova työvoimapula.

Työllisyysasteen nostamisen kanssa on meillä on paljon tekemistä. Ongelmat pitää tunnistaa ja sen jälkeen niitä pitää alkaa ratkoa. Kannustinloukut ovat hyvinvointiamme uhkaava aito ongelma. En halua, että köyhien ja/tai työttömien oloja pitäisi alkaa kurjistamaan, mutta työnteon kannustavuudelle on välttämättä tehtävä jotain. Me tarvitsemme veronmaksajia, mutten meidät hukka perii. Toki ongelmakenttä on paljon monimutkaisempi. Esim. yrittäjyyttä ja työntekijöiden palkkaamista pitäisi kyetä sujuvoittamaan.

Pallo on heitetty! Lähtisikö joku tarmokkaasti viemään asiaa eteenpäin? Arkadianmäellä meillä on suuri joukko kansanedustajia ja heidän avustajiaan. Virkamiehiä, jotka periaatteessa saavat palkkansa Suomea uhkaavien ongelmien ratkomisesta, on vielä paljon enemmän.

Lähdetään siis purkamaan kannustinloukkuja. Kyllä me varmasti keinot keksimme, kunhan emme sorru siihen, että perustetaan puoleksi vuodeksi komitea tutkimaan asiaa, joka lopulta toteaa saman kuin minä nyt: meillä on ongelma. Komiteat kuuluivat Neuvostoliittoon. Lähtisiköhän vasemmisto mukaan purkamaan tukiviidakkoa ja saamaan aikaan lisää työn imua? Vain onko jollain jotain sitä vastaan, että ihmiset olisivat vähemmän riippuvaisia tuista?

Työnteon pitää aina olla kannattavampaa kuin joutenolon, kaikissa mahdollisissa tapauksissa!