Koronajarru päällä - ei silti unohdeta lapsia ja nuoria

17.01.2021

"Tiedoksenne, että treenit on peruttu toistaiseksi. Halli on suljettu koronaviruksen leviämisen estämiseksi." "Seuramme harjoitukset on peruttu koronapandemian vuoksi. Ilmoitamme, kun tilanne muuttuu." "Koronatilanteen vuoksi kaikki ohjatut sisä- ja ulkoliikuntaryhmät on keskeytetty." "Espoo sulkee kaupungin liikuntatilat koronatilanteen vuoksi." Jne.

Tuttuja ilmoituksia viime kuukausilta. Ryhmäliikuntaharrastukset on pantu pysäyksiin liikuntatilojen sulkemisen vuoksi. Ei ihan kaikki tosin, sillä yksityiset tilat saavat vastuullisuuden rajoissa olla auki. kaupungin tilat ovat kuitenkin kiinni. Seuratoiminta on pääosin seisauksissa, ellei seuralta löydy reipasta mielikuvitusta harjoitusten järjestämiseen ja reippailta urheilijan aluilta sitä kuuluisaa urheiluhenkeä.

Oma lapseni telinejumppaa kotona (äiti repii hiuksiaan, kun "esteet" kaatuvat ja kärrynpyöriä heitetään olohuoneessa) ja pelaa koripalloa umpihangessa. Leppävaaran Pyrintö nimittäin pitää lasten koripalloharjoituksia hankien keskellä pikkupakkasissa, joten yritystä ainakin on, mutta sisälle ei ole asiaa. Jäinen pallo ei paljon hangessa pompi, mutta kivaa voi olla silti. Hallit pysyvät kiinni, paitsi koulun liikuntatunneilla. Onko tartuntariski siis suurempi harrastuksissa kuin koululiikunnassa?

Urheiluseuroissa ei ihan ymmärretä, miksi lasten ja nuorten sisäliikuntaharrastuksia rajoitetaan tällä hetkellä niin tiukasti. Suuri huoli monissa seuroissa on siitä, että aika hyvälläkin mallilla ollut seuratoiminta kutistuu näiden rajoitustoimien takia vuosiksi. Monissa Espoon urheiluseuroissa pelätään nyt, että rajoitusten seurauksena liikuntaharrastusten levinneisyys ja houkuttelevuus vähenee. Tällä voi olla pidempiaikaisiakin vaikutuksia.

Urheiluseurojen toiminnalla on tärkeä rooli lasten ja nuorten hyvinvoinnissa ja aktivoimisessa. Pääkaupunkiseudun seuraväki kokee melkoista harmistumista ja ymmärrän sen hyvin. Rajoituksia on vaikea hyväksyä, sillä tartuntojen määrä liikuntaharrastuksissa on ollut äärettömän vähäinen. Seurojen kokoamien tietojen mukaan esimerkiksi Espoon todetuista koronatartunnoista vain noin yksi prosentti on lähtöisin liikuntaharrastuksista.

Kaikki ymmärtävät, että tauti on saatava aisoihin. Samaan aikaan voi lukea muista tartuntalähteistä ja siitä, miten välinpitämättömästi niihin suhtaudutaan. Siksi tuntuu kohtuuttomalta, että lapset ja nuoret joutuvat kärsimään. Hallien sulkemisen myötä urheilu- ja liikuntatoiminta on jouduttu suurelta osin sulkemaan, ja tämähän ei ole hyvä juttu. Seurojen talous rakoilee, lasten ja nuorten liikkuminen vähenee ja nuoriso pelaa Counter Strikeä tietokonenäytön äärellä ja räplää kännyköitään entistä innokkaammin. Kohta pitäisi porukka saada imettyä takaisin liikunnan ja muiden harrastusten pariin... tai!

Nuorisotyötä ei saa jättää talviuneen koronan pelossa

Kulttuuriharrastuksetkin ovat rajoitusten alaisina. Kaikkein arkisin kulttuurin mekka, eli kirjastot, eivät aivan oviaan kiinni pidä, aulaan sentään pääsee - hakemaan varatut kirjat tai valikoimaan lukemistoa henkilökunnan päivän valinnoista. Kirjojen sekaan ei pääse lukutoukkakaan, puhumattakaan nuorten ja muidenkin kaupunkilaisten yhteisistä tiloista. Koko kaupungin nuorisopalvelujen sektori viettää pääosin talviunta, suurelta osin myös muiden tahojen tuottamat nuorisopalvelut.

On ihan selvää, että koronan vuoksi tulee olla varovainen ja meidän pitää vielä jaksaa vähän (tai paljon, kukaan ei tiedä). Kunhan tästä selvitään, on meillä melkoinen savotta palata takaisin arkeen. Pandemia ja siitä johtuneet poikkeusolot ja rajoitukset vaikuttavat monin tavoin koko nuorisotoimialaan. Nuorille suunnatut palvelut ja harrastustoiminta perustuvat paljolti sosiaalisiin kontakteihin, joita jouduttiin jo keväällä välttämään. Nyt tilanne rajoitusten suhteen on vielä kevättäkin pahempi.

Koronapandemia ja siitä johtuvat rajoitukset ovat jo ehtineet vaikuttaa nuorten hyvinvointiin, kuten oppimistuloksiin, mielenterveyteen, työllisyyteen ja ystävyyssuhteisiin. Nuorisotoimialan tarjoamille palveluille ja -toiminnoille olisi juuri nyt monin paikoin entistä suurempi tarve, mutta ovet pysyvät varmuuden vuoksi kiinni, vaikka korona ei tämänhetkisen tietämyksen mukaan pahiten lapsiin ja nuoriin iskekään.

Edessä onkin akuutin kriisin jälkeinen melkoinen jälleenrakennus, jolla pyritään paikkaamaan syntyneitä aukkoja. Itse toivon todellakin, että resurssit ja osaaminen ovat kohdallaan, kun lähdetään ensin purkamaan ja sitten kuromaan kiinni syntynyttä mustaa aukkoa. Mitä pidempään odotamme, sitä suuremmaksi aukko kasvaa.

Toiminnan supistuminen ja pandemian maailmanlaajuiset talousvaikutukset saattavat jatkossa näkyä myös nuorisotyötä ja -toimintaa järjestävien tahojen taloudessa, ja tätä kautta palvelujen saatavuudessa. Kyse ei ole pelkästään kuntasektorista. Kuntatalouden on arvioitu heikentyvän ja rakenteelliset uudistukset (mm. sote-uudistus) tulevat muuttamaan kuntien toimintaa ja vastuualueita. Koronavirus on vaikuttanut myös rahapelitoimintaan ja Veikkauksen nuorisoalalle tuloutettavan voiton pienenemiseen.

Yleisesti ottaen nuorisotyön joustavuus sekä nopea reagointikyky keväällä mahdollistivat toiminnan ripeän siirtymisen verkkoon, mutta se ei luonnollisestikaan korvaa tuttuja hyväksi havaittuja toimintatapoja ja fyysistä kontaktia. Verkkopainotteisesti mennään taas. Tästä kärsivät kaikki nuoret, mutta aivan erityisesti ne ryhmät, jotka ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa. Sanoisin, että meillä alkaa jo tulla vähän kiire. Onko meillä varaa odottaa määräämättömän ajan?

Vaikka kunnilla on tiukkaa ja valtion rahahanat koetuksella, niin pidetään silti huoli, että kaikki toimijat yhdessä saavat homman taas käyntiin - mieluiten mahdollisimman pian. Liian kauan ei tämän asian kanssa saa odotella, vaikka korona jylläisi ja tiettyjä riskiryhmiä suojeltaisiinkin. Muuten loppulasku huomenna voi olla aivan liian suuri. Ei siis odotella liian kauan.

Lapset ja nuoret tarvitsevat nyt riskien huolellista punnitsemista, hyviä päätöksiä ja oikeaa huomiota meiltä aikuisilta.