Kummallispolitiikka ajaa karille

16.04.2021

Paikallispolitiikan tekemisen tulisi olla hauskaa ja houkuttelevaa, jotta mahdollisimman moni haluaisi osallistua demokraattiseen vaikuttamiseen ja yhteisön jäsenenä omalla vapaa-ajallaan parantaa oman kunnan tai kaupungin arkista elämää. Toki se on joskus myös raskasta ja vaikeaa, mutta silti jokaiseen kuntaan tarvitaan kunnanvaltuutettuja tekemään myös niitä vaikeitakin päätöksiä. Hauskuus ja houkuttelevuus on nyt kuitenkin uhattuna, ja samalla se on isku myös demokratialle.

Haluan parantaa maailmaa pala kerrallaan

Halusin tehdä Espoosta entistä paremman ja houkuttelevamman asuinpaikan. Halusin olla mukana tekemässä hyviä päätöksiä, jotta Espoo olisi Suomen paras paikka opiskella, yrittää ja tehdä työtä. Haluan tehdä töitä näiden asioiden puolesta edelleen, mutta en kunnallisvaaliehdokkaana, enkä mahdollisena kaupunginvaltuutettuna.

Luovun kunnallisvaaliehdokkuudestani Espoon kokoomuksen riveissä, koska olen rasisti, fasisti, natsi, sortaja, homofoobikko, ihmisvihaaja, elmukelmuun kääritty feikkibarbi, todellisuudesta vieraantunut työttömien vihaaja jne. Tämä on luonnollisesti kerrottu moneen kertaan jo työnantajalleni ja Espoon kaupungin opetusvirastolle ja monille muille tahoille, koska maailma ei todellakaan kaipaa kaltaisiani ihmisiä, eikä sellaisten lapsia. Siksi minulle on myös kerrottu, että kanssani eri mieltä olevat tietävät missä asun ja missä lapseni käyvät koulua. Tästä olen kirjoittanut blogissa jo aiemmin.

Olin vasta ehdokkaana ja luomassa itsestäni henkilöbrändiä - kuvaa sellaisesta ihmisestä, jota kannattaisi äänestää, joka on selkeäsanainen, periaatteidensa takana seisova ja, joka ajaa selvästi määriteltyjä asioita kaupungin arjen parantamiseksi.

Yleinen teemani on ollut hyvä arki Espoossa. Sen rakentamiseen olen valinnut konkreettisiksi vaaliteemoiksi hyvän ja turvallisen koulun, toimivan julkisen liikenteen sekä laadukkaat ja oikea-aikaiset perheille suunnatut palvelut arjessa jaksamisen tueksi. Olen myös halukas keskustelemaan Espoolle tärkeästä kansainvälistymisestä, jotta meille ei pääse syntymään maahanmuuton sivuseurauksena syrjäytymistä. Se on aihepiiri, mikä vaatii keskustelua ja tehokkaita toimia, jotta kaikki asukkaat voisivat osallistua yhteisen Espoon rakentamiseen. Natsirasisti.

Olen selkeäsanainen ja olen tuonut esiin arvojani sekä mielipiteitäni yhteiskunnallisten asioiden suhteen. Seison edelleen arvojeni ja sanojeni takana, enkä muuta ajatteluani ulkoisen paineen vaikutuksesta. Se olisi itsepetosta ja valehtelua - valehtelua itselleni ja mahdollisille äänestäjilleni, joita enää ei ole.

Äänestäjiä minulla ei ainakaan näissä vaaleissa tule olemaan, koska tämä ei ole sen arvoista. Demokratia on arvokas asia ja sitä pitää suojella. Paljon puhutaan äärioikeiston ja persujen trollaamisesta, nettikiusaamisesta, maalittamisesta ja vihapuheesta, mutta yhtään huonommaksi ei jää vihamielinen punavihreä suvaitsevaisto, joka ei suvaitse mitään muuta kuin omia ajatuksiaan ja ihmisiä, jotka ajattelevat heidän kanssaan samalla tavalla. Amerikasta kopioitu cancel-kulttuuri uhkaa myös meitä ja demokratiaamme. Aion jatkossakin taistella tätä vastaan - demokratian ja sananvapauden puolesta.

Polarisoituminen on totta ja "vääriä" mielipiteitä ei sallita

On huolestuttavaa, jos maassamme ei enää saa olla jotain mieltä (eri mieltä kuin sinä) ja "väärinajattelun" seurauksena mobilisoidaan raivokkaita vihakampanjoita netissä ja organisoidaan boikotteja yrityksiä vastaan, joiden omistajalla on vääriä ajatuksia. Tämä kuulostaa askeleelta kohti totalitarismia ja siihen syyllistyvät pahiten juuri arvoliberaaliksi itseään kutsuvat ihmiset, jotka piiloutuvat hiljattain oppimiensa hienojen sivistyssanojen taakse: ableismi, tone policing, väärä divisio jne.

Tässä twitter- ja pikaviestikulttuurissa ihminen leimataan yhden lauseen perusteella nopeasti ihmishirviöksi. Virheitä ei anneta anteeksi ja leima pysyy, vaikka tunnustaisit virheesi ja pyytäisit anteeksi huonoa sanavalintaa. Tämä on mielen köyhyyttä ja kielen kertakäyttökulttuuria, jota käytetään eri tavalla ajattelevien tukahduttamiseen ja mielipidevaikuttamiseen.

Negatiivinen mielipidevaikuttaminen ulottuu niin pitkälle, että edes puolueet eivät enää oikein uskalla puolustaa omiaan. Perinteinen politiikan kenttä alkaa mennä rikki. Omasta näkökulmastani Twitterin vihainen ja suvaitsematon vihervasemmistolainen trolliarmeija on rikkomassa politiikkaa ja demokratiaa, eikä hyväksy mitään muuta kuin omia ajatuksiaan. Olen toki valmis keskustelemaan tästä. Toivon, että tämä avoin kirjoitukseni omalta osaltaan herättää myös keskustelua demokratian tilanteesta ja uhkakuvista. Itse en halua enää tällaisessa olla mukana.

Tässäpä tullaan niihin syihin, miksi itse luovun kummallispolitiikkaan lähdöstä. Siitä on tullut niin kummallista, raadollista ja suorastaan ilkeää. Ymmärrän, että jatkuvasti esillä olevat valtakunnanpolitiikan kärkinimet joutuvat ironisen ivan kohteeksi. En silti yleensäkään pidä siitä, että henkilöä ja hänen persoonaansa aletaan repimään kappaleiksi. Koitettaisiin pysyä asioissa ja annettaisiin asioiden riidellä. Se, että kunnallispolitiikkaan lähtevä ensikertalainen joutuu massiivisten hyökkäysten kohteeksi ja joutuu pelkäämään oman työpaikkansa vuoksi, on jo liikaa.

Seison sanojeni ja arvojeni takana edelleen

Olen edelleen sitä mieltä mitä olen. En luovu arvoistani enkä periaatteistani. Kuntavaaliehdokkuudestani luovun, vaikka olen tämän eteen tehnyt jo toista vuotta määrätietoista työtä ja kerännyt joukon eri alojen asiantuntijoita taustalleni. Tuskin olen yksin ja ainoa aidosti suvaitsevainen liberaalikonservatiivi Suomessa. Haluaisin, että oma puolueeni nousisi kovaan ääneen puolustamaan itseään ja arvojaan kasvavaa vasemmiston trolliarmeijaa ja suorastaan väkivaltaista mielipidevaikuttamista vastaan.

Pysytään kuulolla. En katoa mistään muualta kuin kokoomuksen ehdokaslistalta. Virallisesti ilmoitan syyksi sen, että haluan säilyttää edes palasen sitä yksityisyyttä, mistä jokaisen tavallisen kunnanvaltuutetun tulisi saada nauttia - ilman pelkoa. Haluan myös huomenna katsoa peilistä itseäni ylpeänä siitä, etten muuta arvojani tai periaatteitani ulkoisen tai sisäisen painostuksen vuoksi. Peiliin voisi katsoa moni muukin.

Todellinen demokratia ei voi toteutua pelon ilmapiirissä.

Ollaan siis kuulolla jatkossakin!