Naimisissa ulosottomiehen kanssa?

22.01.2021

Jo lähes 400 000 suomalaisella on maksuhäiriömerkintä, ja yli puolella miljoonalla suomalaisella on ulosottoasioita vireillä. Tämä on aika paljon, älyttömän paljon. Ovatko kaikki nuo sitten "huonoja suomalaisia"?

Valtaosa heistä kantaa velkaongelmiensa häpeää salaisesti ja vain harva tietää edes ystäviensä taloudellisista ongelmista. Tämä tarkoittaa sitä, että keskimäärin joka seitsemäs aikuinen, jonka kohtaat vaikkapa junassa tai kahvilassa, on ulosottajan kanssa tekemisissä.

Velkaongelmaisia auttavan Takuusäätiön kehittämispäällikkö Minna Markkanen kertoo IL haastattelussa olevan tyypillistä, että maksuhäiriömerkintää ja ulosottovelkoja pyritään viimeiseen asti salaamaan ja, että siihen liittyy aika voimakkaasti tiettyä stigmaa ja pelkoa - menettääkö työpaikan, jos se tulee työnantajan tietoon tai miten se vaikuttaa muiden suhtautumiseen.

Ylivelkaantumiseen liittyvä häpeän tunne yhdistyy helposti laajemmaksi kuin pelkät maksuvaikeudet ja johtaa turhankin usein ongelmiin muunkin jaksamisen ja oman mielenterveyden kanssa. Moni kokee asian siten, että jos on ollut kyvytön hoitamaan raha-asiansa, on myös ihmisenä epäonnistunut, eikä enää ole toisten rakkauden ja hyväksynnän arvoinen.

Pitääkö sen olla näin, jos joka seitsemäs vastaantulija kantaa matkassaan salaista häpeän ja huonommuuden tunnetta? Voisiko asialle tehdä jotain? Kyseessä ei kuitenkaan ole rikos ihmisyyttä vastaan, vaan epäonnistuminen omassa taloudenhoidossa. Valitettavasti asiasta ei keskustella ja tunnumme yhdessä tuumin hyväksyvän sen, että sadat tuhannet suomalaiset ovat sitten monessa suhteessa alempaa kastia, miltei yhteiskunnan pahimpia rikollisia, joiden päälle pitää sylkeä.

Ulosottaja on armoton - haluammeko mekin olla?

Vaikka talousasioissa olisi ongelmia, se ei tarkoita, että tarvitsisi hävetä ihmisenä olemista. Velkaongelmiin on aika hyvin apua saatavilla, jos sitä vain osaa ja uskaltaa hakea. Omasta mielestäni ihminen saa tehdä virheitä ja ennen kaikkea saa hakea apua, vaikka olisi itse asiansa sotkenut. Vai ovatko talousasiat sittenkin sellaisia virheitä, joissa armoa ja ymmärtämystä ei pidä tuntea? - Taloutensa kanssa vaikeuksiin ajautunut ihminen on vain kerta kaikkiaan huono ja muutoinkin epäluotettava.

Lähtökohta luonnollisesti on, että jos velkaa otetaan, se myös maksetaan takaisin. Toisaalta kukaan tuskin uskoo, että valtaosa maksuhäiriöisistä tai ulosotossa olevista on päättänyt tahallaan tai tahallisen huolimattomuuden vuoksi päätyä näille ikäville listoille. Voin olla vähän naiivi, mutta itse olen taipuvainen uskomaan, että suurin osa on tavallisia ihmisiä, jotka ovat hitaasti ajautuneet ongelmiin, ovat olleet ylioptimistisia maksukykynsä suhteen tai joku arvaamaton tapahtuma, kuten työttömyys on ajanut ihmisen ongelmiin.

Koska kyse on luultavimmin ihan tavallisista ihmisistä, niin lähtisin tutustumaan koko ongelmakenttään ilman suuria tuomitsevia etukäteisasenteita. Koko yhteiskunnalle olisi varmasti parhaaksi, että myös ulosoton asiakkaiden tilanne paranisi.

Tällä hetkellä ulosoton asiakkaaksi joutuminen on valitettavan usein hyvin pitkä tuomio ja hankaloittaa ihmisen ja mahdollisesti myös koko hänen perheensä elämää merkittävästi. Tällä hetkellä ulosoton korko on 7 prosenttia, jonka päälle tulevat vielä erilliset taulukkomaksut sekä viitekorko. Näin korkea korkotaso aiheuttaa sen, että jo kohtalaisen pienetkin ulosottovelat muodostuvat mahdottomiksi maksaa, mikä puolestaan johtaa nopeasti negatiiviseen kierteeseen sekä velallisen ja velkojan että koko yhteiskunnan kannalta.

Tällaisessa tilanteessa kaikki ovat häviäjiä. Kun ulosottajan palkka on osin provisiopohjainen ja ulosottaja vie aina ensin omat kulut päältä, niin esim. saataviaan odottaville jää nopeasti vain luu käteen. Sitten ajaudutaan helposti tilanteeseen, missä työnteko ei ulosoton vuoksi kannata (voi jopa vähentää käytettävissä olevaa rahamäärää) ja lopulta veronmaksajat joutuvat maksamaan velallisen toimeentulotuen - puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä. Tästä kierteestä ei sitten enää eroon pääse ilman lottovoittoa, vaikka olisit hyväpalkkaisessakin työssä.

Ulosoton tarkoituksena ei voi olla pitkittää velkavankeuksia ja tehdä työn tekemisestä kannattamatonta, mutta tällä hetkellä juuri näin tapahtuu. Osa ongelmaa on mm. se, että noin 1/3 ulosottomiehen palkasta koostuu provisioista, jotka määräytyvät velalliselta perityn summan mukaan. Tämä voi johtaa siihen, että harkinnanvaraisia joustoja annetaan velalliselle niukasti suurempien provisioiden toivossa. Ja ulosoton etu ei enää olekaan se, että velallinen pääsee veloistaan. Sitten ollaankin pakkoavioliitossa ulosottomiehen kanssa ja eroaminen ei ole vaihtoehto.

On mukava huomata, että Kokoomusnuoret ovat esittäneet myös oman julkilausuman aiheesta. He esittävät, että ulosoton korkoprosentti laskettaisiin nykyisestä 7 prosentista 3,5 prosenttiin. Tämän lisäksi ulosoton korolle asetettaisiin 2000 euron vuosikatto.

Ulosottovelan koron laskemisen lisäksi Kokoomusnuoret näkee tarpeelliseksi yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevan lain muuttamisen. Lakia tulee muuttaa niin, että ylivelkaantuneiden tulee päästä velkajärjestelyyn, jossa heille vahvistetaan veloista vapauttava maksuohjelma. Kannatan!