Lasten ja nuorten pahoinvointi puhuttaa

20.03.2021

Lasten ja nuorten pahoinvointi sekä myös varsinaiset mielenterveyden ongelmat ovat lisääntynyt merkittävästi viime vuosina. Tästä on todisteeksi vankkaa tilastotietoa useimmilta Suomen sairaanhoitoalueilta. Koronakriisi ei ole helpottanut asiaa, päinvastoin.

Etenkin lasten ja nuorten kohdalla varhaisen avun tarve korostuu. Parasta olisi, jos orastava ja havaittu pahoinvointi ja oirehtiminen ei koskaan ehtisi kasvaa suureksi ongelmavyyhdeksi. Oikea-aikainen ja helposti saavutettavissa oleva apu säästäisi paljon niin henkisiä kuin taloudellisiakin voimavaroja. Etenkin lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa tehokas palveluintegraatio on avainasemassa.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut kriisiytymässä

Terveydenhuollosta, nuorisotyöstä, kouluista ja jopa päiväkodeista tulee tietoa, että mielenterveystyön kapasiteetti ei ole tämänhetkiseen tilanteeseen riittävä, ei ole ollut enää pitkään aikaan. Myöskään hoidon integraatio ei toimi riittävän hyvin.

Osasyynä saattavat olla koulujen vähentyneet resurssit. Lapset ja nuoret eivät saa varhaisia tukitoimia. Luokat ovat isoja. Tässä on todellakin säästetty väärästä paikasta. Yläasteen ja toisen asteen siirtyminen etäopetukseen hankaloittaa tilannetta entisestään, koska avun tarvetta on entistä vaikeampi havaita riittävän aikaisin. Tilanteessa väsyvät myös lasten vanhemmat ja tämä saattaa pahentaa tilannetta entisestään.

Syitä ongelmiin on toki muitakin, esimerkiksi koulumaailman vaativuus, vanhempien avioero, pitkät jonot yksityisissäkin palveluissa jne. Suunnitteilla olevan sote-uudistuksen maakuntamalli asettaa lisää tummia pilviä taivaalle, varsinkin pääkaupunkiseudulla, koska perusterveydenhuollon ja muiden tukitoimien eriytyminen kahdelle eri hallinnointitasolle uhkaa terveydenhuollon perustason palveluintegraatiota.

Ilta-Sanomat kertoo, että korona-aikana tyypillistä on, että päivystykseen tulee ahdistunut nuori, mutta hänelle ei voida tehdä muuta kuin antaa rauhoittavaa lääkettä. Lähetemäärät erikoissairaanhoitoon ovat hurjassa kasvussa, koska perustasolla ei ole resursseja hoitaa nuoria.

Lastenpsykiatrian hoitoon tulee jopa alle kouluikäisiä lapsia, jotka käyttäytyvät itsetuhoisesti, ja alakouluikäisiä, jotka viiltelevät itseään. Nuorisopsykiatrian poliklinikoille tulevien lähetteiden määrä on lisääntynyt lähes 50 prosenttia vuodesta 2015 ja koronan myötä tilanne on nyt kriisiytymässä entisestään. Avun lopulta saavuttaessa lapsen tai nuoren, on liian monen kohdalla vakavakin oirehtiminen ehtinyt kestää aivan liian pitkään. Siinä väsyvät niin lapsi, kuin hänen läheisensä.

Mielenterveyspalvelujen hoitotakuu ei toteudu - resurssiongelma?

Hoitotakuu tarkoittaa, että potilaalle on taattu oikeus päästä kiireettömään hoitoon laissa annetun määräajan kuluessa. Psykiatrinen hoito kuuluu hoitotakuun piirin niin lasten ja nuorten, kuin aikuistenkin kohdalla. Hoitotakuu toteutetaan ensisijaisesti omassa kunnassa tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä, meille espoolaisille se tarkoittaa HUS:ia, joka on maamme suurin sairaanhoitopiiri.

HUS Nuorisopsykiatrissa on 46 vuodepaikkaa. Se kuulostaa tavattoman vähältä, mutta ei ole suurin ongelma. Mielenterveyden hoito on jo pitkään keskittynyt avohoidon palveluihin, ei osastoille, joista hoitopaikkoja toki riittävästi pitää myös löytyä.

Hoitoresursseja suurempi ongelma on hoidon pirstaloituminen. Meillä on kouluterveydenhuolto, terveyskeskukset, oppilaitosten terveydenhuolto, sosiaalitoimen ja kaupunkien järjestämiä palveluja. Jopa mielenterveystyön parissa työskentelevien voi olla välillä hieman vaikea saada koko systeemistä selvää - siis siitä, kuka hoitaa nuoren siinä vaiheessa, kun nuoren hoito kuuluisi perustasolle. Juuri tähän kohtaan soteuudistus tuo vielä lisää hankaluuksia.

Tämä on todellinen ongelma. Nuoret ja heidän perheensä törmäävät jatkuvasti siihen, kuinka nuori kulkee paikasta toiseen ja kertoo omat vaivansa yhä uudelleen ja uudelleen. Lopulta seinä tulee vastaan, kun perusterveydenhuollon kirjoittamista lähetteistä kaikki eivät kelpaa erikoissairaanhoidolle, joka palauttaa hoidon porrastuksen mukaisesti nuoren perustasolle, joka taas kokee, ettei osaa nuorta auttaa - pilleripurkki kouraan ja kotiin, kunnes rundi alkaa uudestaan, ja kaikki väsyvät.

Tämä on resurssien haaskausta, ei välttämättä resurssien riittävyyteen kohdistuva ongelma. Se tietysti saattaa peilautua ongelmina hoitotakuun saavuttamisessa, vaikka todellisuudessa kyse onkin systeemisestä viasta.

Toivoa on, aikaa huonommin

Lasten ja nuorten mielenterveysongelmissa on kuitenkin paljon toivoa. Hoitoa saaneiden lasten ja nuorten toipumisennuste on psyykkisissä häiriöissä hyvä. Samalla tulee muistaa, että myös perheen jaksamisesta ja hyvinvoinnista tulee huolehtia. Vanhemmat joutuvat koville, kun oma lapsi voi huonosti.

Ongelmien kohdatessa kokonaisuudesta täytyy pitää huoli. Siinä vaiheessa, kun vanhemmat alkavat aktiivisesti etsiä apua lapselleen, on usein ehtinyt tapahtua jo paljon ja se on ehtinyt kuluttaa voimia kaikilta osapuolilta. Siksi palvelukokonaisuuden entistä parempi integraatio on ainoa oikea ratkaisu lähestyä lasten ja nuorten pahoinvointia ja mielenterveysongelmia.

Tässä pitää olla mukana kaikki tahot, alkaen päiväkodeista, kouluista, sosiaalityöstä, perusterveydenhoidosta päätyen aina erikoissairaanhoidon palveluihin. Lopultakin kyse lienee vastuun kantamisesta, siitä, että joku ottaa asian omakseen ja sanoo, että minä autan, vaikka mikä olisi.

Koko lapsi- ja nuorisopsykiatria on kovassa kuormitustilassa, mutta järjestämällä eri toimijoiden välinen yhteistyö entistä sujuvammaksi, kaikkien arki varmasti sujuisi paremmin. Jos tahtotaso on, että haluamme aidosti ratkaista asian, varmasti onnistumme siinä. Pelkkä henkilökunnan lisääminen ei välttämättä aina ole ainoa oikea ratkaisu.

Joka tapauksessa soten maakuntamalli on entistä tiiviimmälle yhteistyölle ennemminkin uhka kuin mahdollisuus. Ehkä se parantaisi palvelujen saatavuutta Pielavedellä, muttei kuitenkaan Espoossa. Hieman kiire meillä kuitenkin on, sillä tilanne pahenee koronasulkujen pitkittyessä koko ajan.

Apua tarvitaan nyt, ei vasta ensi vuonna. Ryhdytään siis hommiin!