Populismin ja trumpismin noususta

20.01.2021

Tänään valta vaihtuu USA:ssa ja Trumpista päästään eroon. Paitsi ei ihan päästäkään, sillä jakolinjat maassa säilyvät. Toivottavasti vallanvaihto sujuu ilman konflikteja. Samaan syssyyn aamun Hesarissa kerrotaan, että perussuomalaiset jylläävät uusimmassa gallupissa.

Amerikkalainen historioitsija ja yhteiskuntakriitikko Christopher Lasch ennusti nykytapahtumiin johtavan kehityskulun aika tarkasti vuonna 1995 julkaistussa teoksessaan "The Revolt of the Elites and the Betrayal of Democracy". Se itse asiassa määritteli perustan hyvin paljolle ja ennusti aika osuvasti, mikä myöhemmin sitten tapahtui Yhdysvalloissa ja muuallakin maailmassa populismin nousun kanssa. Kaikessa hän ei tietenkään osunut oikeaan, sillä kaikki 80 miljoonaa Bidenin äänestäjää ei luonnollisestikaan kuulu eliittiin tai täysin jaa samoja liberaaleja arvoja.

Laschin ennustaman kehityskulun mukaisesti Yhdysvaltoihin syntyi hiljalleen itsetyytyväinen kosmopoliittinen kaupunkilaiseliitti, uusi "älyllinen aristokratia", joka kukoistaa globalisaation uudessa uljaassa maailmassa. Trumpismin ja tavallisen amerikkalaisen nousu oli paljolti kapinaa kuviteltua tai todellista poliittista ja kulttuurista elitismiä vastaan. Hyvin pitkälti sama on nähdäkseni kyseessä populismin nousun kanssa. Näitä selityksiä sai kuulla politiikan analyytikoilta Trumpin voiton jälkeen.

Lasch kirjoitti seuraavaa: "Valtaan noussut "uusi älymystö" käänsi selkänsä keskilinjan perus-Amerikalle. Ne, jotka haluavat älyllisen aristokratian jäseniksi ajautuvat rannikoille, kääntävät selkänsä maan sydämelle ja luovat kontakteja kansainvälisille markkinoille välineinään nopeasti liikuteltava raha, glamour, muoti ja popkulttuuri. Voi miettiä kokevatko he ollenkaan itseään amerikkalaiseksi. Isänmaallisuus ei tosiaankaan ole korkealla heidän hyveidensä luettelossa. Monikulttuurisuus sopii heille sen sijaan mainiosti. Siitä on tullut tavoiteltava itseisarvo."

Tämä selittänee amerikkalaisen populismin ja trumpismin nousun. Lasch näki kehityksen suunnan jo ennen vuosituhannen vaihdetta. Kehitys johti hiljalleen nykyisen kaltaisten jakolinjojen syntymiseen, missä yhtäällä on ns. patrioottinen republikaanien "Punaniska-Amerikka" ja toisaalla demokraattien globalismin nimeen vannova "liberaaliälymystö", joka nostaa itsensä ns. tavallisen amerikkalaisen yläpuolelle. Trumpin valinnassa presidentiksi 2016 oli monen politiikan tutkijan mukaan kyse juuri kansan kapinasta "poliittista elitismiä" vastaan.

Nyt palataan Bidenin myötä taas normaalimpaan aikaan, mutta pelkään, että Trumpin kaudella vahvistunut kansan kahtiajako ei katoa minnekään. Tuskin populistiset liikkeet Euroopasta tai Suomestakaan mihinkään katoavat. Polarisaatio lisääntyy ja yhä voimakkaammin on tuotava esiin se, kenen joukoissa seisot. Kuka sitten kahtiajaosta hyötyy, on toinen asia.

Samaa selitysmallia voitaisiin nimittäin käyttää perussuomalaisten tai myös muiden Euroopan maiden populistipuolueiden nousuun. Ns. tavallinen kansa on lisääntyvästi huolestunut omasta asemastaan kansallisvaltion sisällä, kun heidän elämänsä perusta on uhattuna. "Yltiöliberaalit tuulet" puhaltavat ja vannovat globalismin ja "maailmankylien" nimeen.

Maailma muuttuu ja kaikki eivät sitä halua. Toisaalta, muuttuuko maailma itsestään vai muutammeko me itse sitä? Hyvä kysymys näin lopuksi. Joka tapauksessa näyttää siltä että kansa on vihaista, molemmilla laidoilla, ja se on ikävä asia.