Piparkakkuresepti hyvään lapsuuteen

20.11.2020

Mistä on hyvä lapsuus tehty? Etanoista, sammakoista, koiran hännän tupsukoista, kukkasista, inkivääristä ja sokerista. Ei sittenkään. Hyvä lapsuus on tehty turvallisuudesta ja läheisyydestä. Lasten oikeuksien päivän kunniaksi pohdin hyvää lapsuutta ja lasten oikeuksia.

- Mä haluun ton! Mä haluun ton! Sä oot tyhmä!

Kukapa vanhempi ei joskus olisi törmännyt lapsen tiukkoihin vaatimuksiin karkkipussista tai uudesta lelusta. Lapsella on toki oikeus vaatia, muttei välttämättä oikeutta saada. Kuinka helppoa olisikin aina antaa periksi lapsen tahdolle ja välttää konflikti.Lasten oikeuksien päivänä on hyvä miettiä, mikä lapsen oikeuksista on lopulta tärkein.

Tuossa tapauksessa lapsen tärkein toteutuva oikeus, vaikkei hän sitä välttämättä itse ymmärrä, on saada turvalliset rajat ja turvallinen vanhempi, joka ei aikuisena vajoa lapsen tasolle kinastelemaan - aikuinen, läsnä oleva vanhempi.Läsnäolo on varmaan paras lahja ja tärkein teko, minkä vanhempi voi omalle lapselleen antaa. Läsnäolon ei tarvitse välttämättä olla edes fyysistä. Usein lapselle riittää, että hän aidosti voi luottaa omiin vanhempiinsa, ja ehkä myös muihin aikuisiin.

Kaikissa lapsuuden ikäkausissa on omat karkkipussinsa ja lelut, joita lapsi haluaa. Silloin tarvitaan vanhemmuutta, sillä aikuiseksihan me omat lapsemme haluamme kasvattaa. Maailma on aikuisten maailma, ja niin se pitää ollakin. Ikä, kasvu ja kokemukset tuovat joka elinvuosi usein lisää älliä päähän.Ihmisarvo tarkoittaa kaikilla ihmisillä ihmisyyteen perustuvaa yhtäläistä ja pysyvää arvoa. Ihmisarvon käsite on ilmaus ihmisten vahvasta halusta kunnioittaa jokaisen ihmisen loukkaamattomuutta. Tästä samasta jakamattomasta ihmisarvosta tulisi jokaisen lapsenkin saada nauttia. Siitä vastuussa olemme me aikuiset, ei ainoastaan lapsen omat vanhemmat, vaan myös kaikki ne muut aikuiset, joiden kanssa lapsen elämä jossain kohdin risteää.

Maailma ei aina ole kaunis ja hyvä paikka. Lasten oikeuksia suojelevat YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja Suomen lait, kuten lastensuojelulaki. Voisin alkaa suoltaa litanian lapsen oikeuksista, vaan enpä tee sitä. Kerron sen sijaan, että olen nähnyt työn kautta maailmaa kierrettyäni monia erilaisia todellisuuksia. Mumbain slummissa roskakasoista ruokaa etsivän lapsen lapsuus ei meistä katsoen ole kovin ruusuinen, ei myöskään Kabulin kadulla seinää vasten nojaava sodan ja pelon runteleman lapsen, joka katsoo minua silmiin, kun itse istun auton panssarilasin takana.Tilanteet, jolloin näen hädässä olevan lapsen maailman laidalla, ovat pysäyttäviä ja armottomia. He yrittävät vain selviytyä seuraavaan hetkeen. Lapsen elämä ei missään, eikä milloinkaan saisi mennä noin.

Tuollaisten lyhyiden hetkien jälkeen ajattelen usein omia lapsiani. Vaikka fyysisesti työ vie minua kauas ja välillä liiankin pitkiksi ajoiksi, olen silti läsnä. Omat lapseni voivat luottaa siihen, että tulen aina takaisin, ja olen taas läsnä. Henkisesti olen sitä koko ajan. Välillä olen koko lapseni maailman vankkumaton tuki ja turva, välillä maailman ärsyttävin ihminen. Pystyn elämään sen kanssa, sillä tiedän olevani heidän luottamuksensa arvoinen.Kontrasti sota-alueella asuvan lapsen ja suomalaislapsen välillä saattaa tuntua äärettömän suurelta. Mehän asumme hyvinvointivaltiossa ja meillä on kaikki hyvin. Asia ei kuitenkaan välttämättä ole niin yksinkertainen. Ei ole mitenkään kirkossa kuulutettu, että kaikki vanhemmat omassa maassamme pystyisivät antamaan omille lapsilleen sen turvan, mitä lapsi tarvitsee.

Mitä lapsi sitten tarvitsee? Ainakin paljon rakkautta sekä hyvää vuorovaikutusta. Palaamme taas siihen läsnäoloon. Olen sitä mieltä, että lapsi tarvitsee myös äidin ja isän, vaikka he eivät asuisikaan yhdessä. Jos lapsella ei ole äitiä tai isää tai häneen ei ole kontaktia, on hyvä, että lapsi voi luoda toista vanhempaa koskevia mielikuvia ja puhua niistä. Lapsi tarvitsee nimittäin juuret, jonkun henkisen yhteyden omaan olemassaoloonsa siinä nurkassa maailmaa, missä hän sitten onkin. Meille kaikille on tärkeää tietää, mistä olemme tulleet, niin myös lapselle.

Lapsi tarvitsee turvallisuuden kokemuksen ja elämää ennakoitavassa maailmassa. Rajoja lapsi tarvitsee, sillä rajat antavat lapselle aikaa kasvaa ja kehittyä rauhassa, turvassa. Jos lapsi joutuu itse alkaa miettimään olemisensa rajoja, se johtaa turvattomuuteen. Lapsi tarvitsee myös ikäistensä seuraa, paikkaa ja joukkoa, missä saa olla lapsi.

Tämä ei ole mikään piparkakkuohje, eikä ohje laisinkaan. Tämä on oikeastaan vain ohimenevä ajatus lasten oikeuksien päivänä. Pysähdyin hetkeksi vain itse miettimään mistä se hyvä lapsuus on tehty. Kaikille lapsille hyvää lapsuutta ei ole suotu, syystä tai toisesta. Tässäkään kohdin en halua alkaa syyllistää ketään, en vanhempia, enkä muitakaan. Kaikki vain ei aina mene toivotusti ja elämä potkii myös meitä aikuisia. Joskus se sitten osuu myös lapsiin.

Meillä Suomessa vallitsee yhteisvastuun ja heikoista huolehtimisen perinne: kaikkien pitäminen kiinni yhteiskunnassa ja kohtuullisessa elämässä. Se on meidän kaikkien yhteinen asia. Toivon, että emme unohda kaiken kiireen keskellä lapsia, omia tai muiden. He ovat kuitenkin vain lapsia, silti ihan oikeita ihmisiä. Pidetään siis toisistamme huolta. Siten pidämme myös lapsista huolta.Pidetään siis huolta myös siitä Suomesta, minkä omat vanhempamme ovat rakentaneet. Mekin olimme kerran lapsia.

Lopuksi. Paista uunissa 200 asteessa noin 10 minuuttia, mutta varo etteivät reunat pala. Koristele haluamallasi tavalla lopuksi.

Palaa blogien pääsivulle.