Toinen mahdollisuus ja hyvän arjen arvoitus

18.03.2021

"Kun siitä selvisin, koko maailma alkoi näyttää erilaiselta. Kaikki pienet asiat saivat uusia merkityksiä ja toisaalta monet suurena pitämäni jutut menettivät paikkansa tärkeiden asioiden hierarkian huipulla."

Kuolema asettaa kaikki ihmiset samalle viivalle, usein paljon vähempikin. Vakavasta sairaudesta toipunut tai hänen lähiomaisensa kokee usein elämänsä arvoruletissa sellaisen pyöräytyksen, mikä järjestelee elämiseen ja olemassa olemiseen liittyviä asioita uusiksi.

Kun kaikkein tärkein, eli elämä itsessään, on uhattuna, oppii lopulta varmasti paljonkin asioiden todellisesta tärkeys- ja arvojärjestyksestä. Onneksi kaikki eivät tätä joudu kokemaan, sillä kyseessä on varmasti äärettömän tuskallinen, mutta samalla ehkä myös vapauttava kokemus.

Vähempikin saattaa riittää joskus, jopa pelkästään se, että tutun arjen palikat otetaan syystä tai toisesta pois, ja joutuu alkaa rakentamaan elämäänsä uusiksi. Luulemme tarvitsevamme paljon, mutta todellisuudessa tarvitsemme paljon vähemmän. Tavallinen ja tylsän turvallinen arki on juuri lopulta se asia, minkä merkitys kasvaa lopulta kaikkein suurimmaksi - omat lähimmäiset ja pienet jutut arkisessa yhdessä olemisessa.

Hyvän arjen rakennusaineet

Kun lapsi kiipeää syliin, korvapuusti tuoksuu hyvältä, radiosta soi mielimusiikki tai ystävä halaa. Kun oli hyvä päivä töissä, pääsin työhaastatteluun, joku muisti kukkasella tai rahat riittivät kuun loppuun. Kun joku uskoi minuun ja itsekin uskoin vähän. Mitä, jos joudutkin tilanteeseen, missä mikään näistä ei toteudu?

Hyvä arki muodostuu pienistä jutuista, itsestä huolehtimisesta ja asioista, jotka tuottavat iloa. Jos elämä suistuu raiteiltaan, usein tavallinen arki on juuri se mitä lopulta kaipaamme eniten. Silloin on hyvä, jos on joku, joka astuu esiin ja sanoo: "Hei. Minä välitän." Se joku voin joskus olla juuri minä, tai myös sinä. Sen valitsemme aina me itse.

Lähtökohta yhteiskunnan toimimiselle on, että jokainen sen jäsen vähintäänkin yrittää pitää itsestään ja lähimmistään huolen. Tämä tarkoittaa tavallaan samalla velvoitetta toimia, kuten omassa yhteisössämme olemme sopineet - työntekoa, vastuunkantoa, säädyllistä käytöstä, vastuullisuutta jne.

Emme olisi yhteisö ensinkään, jos emme samalla kantaisi huolta oman yhteisömme jäsenistä, ja se merkitsee, että osallistumme myös toistemme auttamiseen, kun näemme, että naapurilla on vaikeaa. Tämä puolestaan rakentaa perustan koko pohjoismaiselle hyvinvointiajattelulle. Tästä perustasta ainakin minä haluan pitää kiinni ja suojella sitä.

Arvostan vapautta, minkä itsenäisyys ja maamme perustuslaki meille tarjoaa. Samalla se edellyttää meiltä kaikilta vastuuta itsestämme, perheestämme ja myös naapureistamme. Yksilölle tule tarjota vapaus ja vastuu itsestään ja valtion ei pidä olla holhoajamme.

Ns. kovassa markkinataloudessa katsotaan yleisesti, että ihminen on oman onnensa seppä ja putoaminen elintasossa on siten omaa syytä. Aina ei ole niin ja joskus elämä heittelee. Toivon, että haluamme ja osaamme myös osoittaa ymmärrystä ihmisille ja heidän elämänsä tilanteille ja valinnoille, joita he joskus haastavissa ja vaikeissa tilanteissa ehkä ovat joutuneet tekemään.

Joskus pelkkä selviytyminen ja "hengissä pysyminen" ovat ainoita vaihtoehtoja turvata oma ja lähimmäisten elämä. Joskus joutuu pulaan omasta syystä, joskus toisten vuoksi ja joskus ihan vain ikävien sattumusten summana.

Suomessa vallitsee yhteisvastuun ja heikoista huolehtimisen perinne: kaikkien pitäminen kiinni yhteiskunnassa ja kohtuullisessa elämässä on yhteinen asia. Veteraanit pukivat sen aikoinaan sanoiksi periaatteessaan "Kaveria ei jätetä".

Haluan, että meiltä löytyy edelleenkin tällaista yhteishenkeä, missä syyttävä sormi ei ole ensimmäinen ja ainoa asia mikä tapahtuu, kun kohtaamme ahdinkoon ajautuneen ihmisen. Mitä, jos seuraavan kerran se, jota näytetään sormella, olisitkin sinä. Annetaan ihmisille myös toinen mahdollisuus löytää se oma hyvä arki. Mennyttä emme voi muuttaa, huomisen voimme. Haluaisin, että olemme myös mahdollisuuksien, myös toisten mahdollisuuksien, kaupunki - oma Espoomme.

Kuntapäättäjien tehtävä on valjastaa resurssit omien kuntalaisten hyvän arjen rakentamiseen

Helposti tulee ajatelleeksi, että kunnanvaltuustojen suuret päätökset liittyvät kaavoitukseen, uuden taidekeskuksen rakentamiseen, uimalan korjaamiseen tai luonnonsuojelualueen perustamiseen. Tehdään uutta ja lopetetaan vanhaa. Ovathan nämä tärkeitä juttuja, kiistämättä.

Mutta ehei! Suurimmat päätökset ovat niitä jatkuvasti eteen tulevia pikkuasioita, jotka vaikuttavat meidän kaikkien arkeen kaikkein eniten. Kuinka paljon käytetään varoja kouluun, vanhusten hoivaan, supistetaanko jotain vai sanotaanko, että tämä on tärkeämpää kuin ennen oli.

Minulle tärkeät asiat liittyvät lapsiin, nuoriin ja perheiden pärjäämiseen, ihan arkisiin asioihin, jotta saamme oman elämän ja kaupunkimme pyörät pyörimään. Hyvin toimiva julkinen liikenne pitää osaltaan Espoota kestävästi liikkeellä ja haluan olla mukana kehittämässä myös sitä. Sekin kuuluu meidän monen arkeen.

Haluan käydä kaupungin asukkaiden kanssa myös avointa dialogia siitä, kuinka Espoota jatkossa tulisi kehittää. Meille kaikille yhteinen tavoite on, että täällä olisi kaikkien hyvä asua, riippumatta iästä, sukupuolesta tai etnisestä taustasta. Tunnen oman elämänpiirini asiat hyvin, joten koen parhaaksi tuoda omina vaaliteemoina esiin juuri ne asiat, jotka minun - lasten ja nuorten äidin ja toisaalta myös opettajan näkökulmasta - ovat keskeisiä.

Toki haluan ymmärtää myös muiden kaupunkilaisten omia arkisia haasteita ja siksi haluan kysyä mitkä siis ovat niitä tärkeitä asioita, jotka vaikuttavat eniten juuri sinun tai naapurisi arkeen? On se sitten työttömyys, yksinäisyys, liian pitkä jonotusaika mielenterveyspalveluihin tai sosiaaliseen apuun, hitaasti etenevä kaavoitus, oirehtiva nuori. Asioita kyllä riittää.

Minulle tärkeitä ovat ne arjen pienet asiat, joiden sujuminen on meille kaikille Espoolaisille elintärkeää. En lupaa kuuta taivaalta, mutta lupaan miettiä tarkasti niitä tärkeitä pikkuasioita. Kuulen mielelläni myös sinun mielipiteesi.


Terveisin Miia

"Hyvän arjen puolustaja" ja espoolainen kuntavaaliehdokas kokoomuksen riveistä