Työllisyys on kohtalonkysymys

28.01.2021

Tilastokeskus julkaisi juuri uusimmat työllisyystilastot. Ne ovat synkkää luettavaa. Työllisyystilanne on heikentynyt merkittävästi vuoden takaisesta. Työllisiä oli vuoden 2020 joulukuussa 74 000 vähemmän kuin vuosi sitten ja työttömiä 48 000 enemmän. Työttömyysaste Suomessa on koronan aiheuttaman epävarmuuden seurauksena noussut. Joulukuussa työttömyysaste oli 7,8 prosenttia, kun vuotta aiemmin se oli kuusi prosenttia.

Espoon työttömyystilanne heijastelee luonnollisesti koko maan tilannetta. Ennen koronapandemian rantautumista Suomeen sekä nuoriso- että pitkäaikaistyöttömyys olivat vähentyneet Espoossa viimeisen neljän vuoden aikana, mutta viime vuoden aikana kaikki työllisyyden tunnusluvut ovat kääntyneet huonoon suuntaan.

Vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna Espoossa oli marraskuun lopulla (uusin saatavilla oleva tilastotieto) työttömiä 1,6-kertaa enemmän ja työttömyysaste oli 4,3 prosenttiyksikköä korkeampi. Koko maassa työttömiä oli noin 1,4-kertainen määrä vuodentakaiseen verrattuna, eli Espoon tilanne on sinällään koko maan tilanteeseen verrattuna heikentynyt jopa vieläkin enemmän.

Näihin työllisyyden tunnuslukuihin ja työttömyysprosentteihin on helppo hukkua. Kun niitä tuijottaa tarpeeksi kauan niiden merkitys hämärtyy. Ainakin ne ovat lukuja, mitkä toivottavasti eivät kosketa minua tai perhettämme. Joka tapauksessa marraskuun 2020 lopulla Espoossa oli työttömiä yhteensä 16 606. Se on aika suuri luku ja vaikuttaa suoraan ja välillisesti vieläkin useamman espoolaisen elämään. Samalla kaupungin keräämä veropotti pienenee ja yhteiskunnan maksamien tukien summa nousee.

Työttömyydestä yhteiskunnalle syntyy suoria kustannuksia (työttömyysturva, työvoimapalvelut ja työllistämistoimenpiteet) sekä epäsuoria kustannuksia (verotulojen menetys, sosiaali- ja terveyspalvelumenoja, työttömien tulonmenetys). Koko kansantalouden tasolla arvioituna työttömyyden laajat kustannukset vuositasolla ylittävät kepeästi 10 miljardia euroa. Espoonkin kohdalla puhutaan kymmenistä miljoonista euroista.

Työllisyys on meille kohtalonkysymys monellakin tapaa. Jo pelkät työttömyyden hoitamiseen liittyvät kustannukset ovat merkittäviä kulueriä niin valtiolle kuin Espoon kaupungille. Toinen näkökulma liittyy yhteiskunnan ja oman yhteisömme elinvoimaisuuteen. Työttömyys on paitsi rasite julkiselle taloudelle, mutta samalla aina myös yksittäisiä ihmisiä ja perheitä koskettava tilanne. Pitkittyessään sillä on vaikutusta myös henkiseen jaksamiseen ja ajaa kokonaisvaltaisena elämäntilanteeseen vaikuttavana tekijänä hitaasti yksilöä, jopa perhettä, erilleen yhteisöstä. Tämä puolestaan nostaa yhteiskunnalle työttömyydestä koituvia kustannuksia hyvinkin nopeasti.

Yritykset luovat työpaikkoja ja pitävät Suomen pyörimässä

Yritykset haluavat palkata työntekijöitä, jotta heidän ostamansa työvoima pystyisi omalla työpanoksellaan tekemään yritykselle tuloja. Kun yrityksillä menee huonosti, ne leikkaavat kulujaan. Usein yritys haluaa pitää tuotantonsa optimaalisella tasolla ja etsii kaikki mahdolliset muut säästökohteet ennen lomautuksia tai irtisanomisia. Kun kaikki muut keinot on käytetty, siirrytään toimiin mitkä synnyttävät työttömyyttä.

Muistetaan tässä yhteydessä vielä, että Suomessa on kaikkiaan vajaa 300 000 yritystä. Ne työllistävät 1,5 miljoonaa ihmistä. Yritysten yhteensä noin 450 miljardin euron liikevaihdosta yli puolet syntyy pk-yrityksissä ja pk-sektorin osuus Suomen BKT:stä on runsaat 40 prosenttia. Yrityksistä 93 prosenttia on alle 10 hengen yrityksiä ja kaikista yrittäjistä 68 % on yksinyrittäjiä. Heitä on noin 200 000. Mitä työllisyydelle tapahtuisi, jos (yksin)yrittäjyys ajautuisi vakavaan kriisiin. Kenet yksinyrittäjä voi tuotannollistaloudellisista syistä irtisanoa? Itsensä - silloin hänestäkin tulee työtön.

Käytännössä kaikki yhteiskunnan arvonluonti tapahtuu yrityksissä. Sitä ei milloinkaan saa unohtaa. Yritystoiminta synnyttää monenlaisia verotuloja, joilla saadaan julkinen sektori toimimaan. Julkisen sektorin rooli tulisi suomalaisessa yhteiskunnassa ensisijaisesti olla takaamassa ja turvaamassa asukkaiden peruspalvelut ja infrastruktuuri, jotta kaikki muu voi toimia. Toinen yhtä tärkeä rooli on toimia yritystoiminnan mahdollistajana ja katalysaattorina.

Siksi työllisyyden hoito on meille kaikille kohtalonkysymys. Meidän tulee tässä vaikeassa tilanteessa pitää huoli siitä, että yritysten toimintaedellytykset ovat mahdollisimman hyvässä kunnossa. Silloin ne palkkaavat työntekijöitä (tai itsensä) ja sillä on tietysti positiivinen vaikutus työllisyyteen. Hoidetaan siis ongelman juurisyytä mahdollisimman suurella tarmolla.

Kaikissa koronakriisin elvytystoimissa pääpainon tulisi nyt olla yritystoiminnan elvyttäminen ilman muita ideologisia sivutavoitteita. Tähän on kyllä keinonsa, jos sitä haluamme.