Varhaiskasvatus ja koulu - Espoon valttikortit

05.12.2020

Ihmisen pohja elämälle tulee osaamisesta. Mitä lähemmäs syntymää osaamispanokset laitetaan sen parempi. Tästä on tutkittua tietoa. Tämän takia Espoon pitää panostaa entistä enemmän varhaiskasvatukseen ja peruskouluun, vaikka kuntataloudessa olisi tiukkaa. Laadukas ja kattava päivähoidon, koulutuksen ja sivistyksen kokonaisuus voi olla Espoolle merkittävä vetovoimatekijä.

Sosialisaatio ja integroituminen tapahtuu koulussa ja päiväkodissa

Väitän, että kuntien tärkein tehtävä on sivistys ja koulutus. Päiväkodit ja koulut ovat yhteiskunnan tärkeimmät instituutiot, joiden kautta rakennetaan yhteistä tulevaisuutta. Samalla ne tarjoavat alustan luoda kaikille yhteistä arvopohjaa, yhteisöllisyyttä ja ovat luontainen väylä kasvavan ulkomaalaistaustaisen väestön integroitumiseen.

Sivistykseen kuuluu paljon muutakin kuin päiväkodissa, eskarissa ja koulussa päähän tarttuneet opit ja osaaminen. Sivistys on myös oikeanlaista käytöstä, oikeina ja arvostettuina pidettyjen tapojen ja toimintamallien noudattamista. Me tarvitsemme paikkoja, missä integroituminen yhteiskuntaamme ja sen arvoihin voi tapahtua luontaisesti. Se maksaa itsenä takaisin aivan varmasti.

Sivistys sitoo meidät omaan yhteiskuntaamme ja läntisen maailman arvoihin ja ihanteisiin - siihen, että jokainen yksilö on yhtä arvokas. Siksi puhummekin opetustehtävien lisäksi kasvatuksesta. Opettajakunta sekä opetuksen ja päivähoidon tukihenkilöstö ovat kasvatustieteen ammattilaisia. Siksi meidän on pidettävä huolta, että meillä opetuksen ja kasvatuksen parissa työskentelee sitoutunut ja työssään viihtyvä ammattihenkilökunta.

Sote muuttaa kuntien pelikentän - kasvatus ja koulutus suurimmaksi sektoriksi

Tällä hetkellä sosiaali- ja terveyspalvelut haukkaavat Suomen kuntien budjeteista noin puolet ja näin on myös Espoossa. Kuntien tehtävien vähentyessä sote-uudistuksen myötä, niiden saamat valtionosuudet myllerretään perusteellisesti. Kun sote-vastuu vastuu siirtyy pois, siirtyvät mukana myös valtionosuusrahat.

Perinteiset kuntasektorin nettomaksajat kuten Espoo ja Kauniainen ovat näillä näkymin siirtymässä nettosaajiksi. Talousarvion vääntäminen kunnissa muuttuu kertaheitolla, jos tällä hetkellä suunnittelupöydällä oleva maakuntamalli runnotaan eduskunnassa läpi. Silloin täytyy miettiä tarkasti, mihin rahojen uusjaon jälkeiset paukut laitetaan.

Näyttää kovasti siltä, että sote-puoli siirtyy tavalla tai toisella pois kuntien järjestämisvelvollisuuden piiristä. Mitä meille sitten jää? Suurin sektori Espoossa ja muissakin kunnissa lienee tällöin kasvatus, opetus ja sivistys. Etenkin varhaiskasvatus kärsii kuitenkin kroonisesta resurssipulasta.

Tekijöitä kaivataan - palkka kohdilleen

Pääkaupunkiseutu kärvistelee edelleen varhaiskasvatusta vaivaavan pahan henkilöstövajeen ja henkilöstön suuren vaihtuvuuden kanssa. Alueella on satoja lastentarhaopettajan tehtäviä täyttämättä, koska päteviä hakijoita ei ole. Avoimia paikkoja täytetään määräaikaisilla epäpätevillä hakijoilla. Tämä kielii rakenteellisista ongelmista. Itse olen valmis sanomaan suoraan, että tässä rakenteellisessa ongelmassa paljolti kyse on palkasta - koulutustason ja työn vaatimusten välisestä epäsuhdasta.

Jatkuvuus ja sen luoma turvallisuus on pienten lasten kehittymisen kannalta ratkaisevaa. Oma ratkaisuni tähän olisi esimerkiksi Espoo-lisä henkilökunnalle, koska se saattaisi lisätä henkilökunnan pysyvyyttä ja parantaa osaltaan resurssipulaa. Se ei tietenkään ratkaise kaikkia ongelmia, mutta olisi varmasti yksi askel oikeaan suuntaan.

Joka tapauksessa palkkaus on yksi krooninen ongelma etenkin varhaiskasvatuksen henkilökunnan saamisessa ja pitämisessä. Yle uutisoi vajaa pari vuotta sitten, että pääkaupunkiseudun kunnilla on herrasmiessopimus, että lastentarhanopettajien palkkoja ei nosteta. Tällaiseen meillä ei ole varaa. Jos tämä pitää paikkansa, haluan, että ainakin Espoo irtisanoutuu tällaisesta ja laittaa oman pesänsä kuntoon.

Riittävät resurssit ja jatkuvuus ratkaisevat varhaiskasvatuksen todellisen laadun

Varhaiskasvatuksessa on perinteisesti pyritty painottamaan johdonmukaisia pedagogisia ohjelmia, jotka valmistavat pientä lasta koulupolulle, mutta vähintään yhtä tärkeää on keskittyä lapsen sosiaaliseen ja emotionaaliseen kehitykseen. Se puolestaan edellyttää riittävän pieniä lapsiryhmiä sekä hoitosuhteen jatkuvuutta.

Varhaiskasvatuksen opettajat ja esimiehet ovat kokeneet palkat mataliksi tehtävän vaativuuteen ja vastuullisuuteen verrattuna jo pitkän aikaa. Tämä puolestaan heijastuu rekrytointivaikeuksina, suurena henkilökunnan vaihtuvuutena ja edelleen myös haasteina hyvän työilmapiirin ja työssä jaksamisen ylläpitämisessä. Tästä lopullisena kärsijänä on aina lapsi.

Suomessa lastentarhanopettajilla on pitkä pedagoginen koulutus, mutta sitä ei päästä päiväkodeissa täysin hyödyntämään. Ongelmina ovat yllä mainittu jatkuva henkilökunnan vaihtuminen, liian suuret lapsiryhmät, epäpätevien sijaisten suuri määrä ja näistä tekijöistä seuraava työuupumus. Tämä asia pitäisi saada korjattua, koska tähän laitetut panostukset ovat kannattava investointi tulevaisuuteen.

Varhaiskasvatuksen, koulun ja perheiden tuen palveluintegraatio on turvattava

Laajan tutkimusnäytön mukaan varhaiskasvatus parantaa usein lasten sosiaalisia taitoja ja oppimiskykyä, kun siirrytään peruskoulun puolelle. Monessa tapauksessa varhaiskasvatus tarjoaa hyvän ja turvallisen paikan lapsen arkeen, jos kotitaustassa on ongelmia.

Jos lapsen kotona on ongelmia, ne eivät katoa mihinkään laittamalla lapsi päivähoitoon. Pitää muistaa, että lapsen kehityksen kannalta olennaisin asia on lopulta kuitenkin koti ja vanhemmat. Siksi pitäisi panostaa yhä enemmän myös perheiden auttamiseen ja myös tälle on varattava riittävät ja mahdollisimman saumattomasti toimivat resurssit.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä tämän palveluintegraation kanssa käy, kun kaupungin sosiaalipuoli siirtyy maakuntaorganisaatiolle. Kyse on tärkeästä palvelukokonaisuudesta, mikä pitäisi järjestää yksilön tarpeiden mukaisesti, ei hallintojärjestelmä edellä.

Kaupunki on yhteisö, ei pelkkä organisaatio

Espoon pitää profiloitua vahvana sivistyskaupunkina. Meidän pitää satsata muita enemmän varhaiskasvatukseen, peruskouluun, toiselle asteelle sekä kirjastoihin. Se tuottaa tulosta ja rakentaa meistä kuvaa viihtyisänä, turvallisena ja vastuullisena kaupunkina. Tämä taas houkuttelee uusia asukkaita - veronmaksajia - ja auttaa siten ylläpitämään kaupunkiamme monilla muillakin aloilla.

Kouluun ja koulutukseen kohdistuvat leikkaukset ovat aito uhka korkeaan osaamistasoon perustuvalle sivistysvaltiollemme ja samalla myös omalle yhteisöllemme Espoossa. Ainakin minulle on tärkeää, että koulutus on viimeisiä kohteita, mihin säästöleikkuri iskee - sotemyllerrystä ennen tai sen jälkeen.

Kaupunkiorganisaatio on lopultakin vain yksi toimija yhteisössä nimeltä Espoo. Se on ennen kaikkea palveluorganisaatio, mikä on olemassa asukkaitaan varten. Sosiaalisesti, kulttuurisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävää arkea ja tulevaisuutta luodaan yhdessä kaikkien Espoossa toimivien tahojen kanssa.

Minulle on tärkeää, että kaupungilla ja sen päättäjillä on jatkuva keskusteluyhteys asukkaiden, yritysten ja kolmannen sektorin kanssa - ne luovat kaupungin. Ne voivat myös osallistua kaupungin tarjoamien laadukkaiden palvelujen tuottamiseen.