Vero, vero, vero - Eikö jo ärsytä?

04.02.2021

Lähes kaksi kolmasosaa suomalaisista arvioi, että julkisen talouden velkaantuminen on suuri huoli. Ei ihmekään, sillä Suomi velkaantuu nyt ennätystahtia. Sinä aikana, kun luet tämän kirjoituksen, valtiolle on kertynyt muutaman kuukausipalkkasi verran lisää velkaa, seuraavan lukijan kohdalla taas saman verran tai ehkä vähän enemmänkin. Lue siis nopeasti.

Jos otetaan velkaa, niin sehän maksetaan takaisin, eikö niin? Jos otat lainan, niin sinun pitää tehdä töitä ja saada palkkaa millä velkasi maksat. Valtion kanssa ei aivan sama logiikka päde, mutta myös valtion pitää huolehtia veloistaan. Valtio saa palkkansa verottamalla.

Markkinatalous toimii tavallaan tässäkin, sillä ainakin itse koen ostavani valtiolta ja kunnilta palveluja, mitkä mahdollistavat minun ja muiden arjen sujumisen ja turvallisuuden. Maksun ostamastani laajasta palvelupaketista suoritan suorien ja välillisten verojen muodossa. Tämän maksun suoritan mielelläni, kunhan hinta on kohdillaan ja saan rahalle vastinetta. Yrityksetkin tekevät samaa ja turvaavat tällä toiminnalleen edullisen toimintaympäristön.

Kaikella on kuitenkin rajansa. Liian innokas verokarhu voi nimittäin lopulta kuristaa itsensä henkitoreisiin.

Suomi on maailman paras verottaja

No ei aivan, mutta olemme vuosikaudet kuuluneet maailman Top-10 joukkoon. Tällä hetkellä sijoitus on viides, eli mitalisijoja hätyytellään. Suomen kokonaisveroaste oli 42,2 % vuonna 2019. Se on vajaa kymmenen prosenttia korkeampi kuin verrokkimaissa OECD:ssä keskimäärin. Toki Ruotsi voittaa Suomen tässäkin.

Kokonaisveroaste on yleisimmin käytetty verotuksen tason mittari eri maissa. Veroasteella tarkoitetaan julkisen sektorin keräämien pakollisten verojen ja veronluonteisten maksujen vuosikertymää suhteessa saman ajanjakson bruttokansantuotteeseen.

Selkokielellä sanottuna, kun Suomessa tuotetaan euron edestä palveluita tai tavaroita, nappaa verottaja sen arvosta vajaan puolikkaan. Tällä pidetään sitten Suomi Oy pyörimässä - tai ei ihan, sillä nykyään verotulot eivät riitä julkisen sektorin pyörittämiseen. Sitä paikataan velanotolla. Koronaelvytyksen seurauksena valtion velkaantuminen on noussut aivan uusiin ulottuvuuksiin. Tästä suurin osa suomalaisista on nyt huolissaan.

Miten taitetaan velkaantuminen - veroilla vai leikkauksilla?

Suomalaisten mielipiteet jakaantuvat voimakkaasti kysyttäessä pitääkö velkaa purkaa korottamalla veroja vai leikkaamalla palveluja ja etuuksia. EVA:n tutkimuksen mukaan suomalaisista 42 prosenttia korottaisi veroja ja 37 prosenttia leikkaisi palveluja ja tulonsiirtoja.

Henkilökohtaisesti omien verojensa nostamiseen on valmiita vain reilu viidennes vastaajista. 57 prosenttia torjuu ajatuksen. Kyselyn vastauksissa näkyy ilmiö, että kansalaiset kiristäisivät mieluiten muiden veroja, mutta harva on valmis itse maksamaan enemmän veroja, toteaa Elinkeinoelämän valtuuskunta tiedotteessaan. Itse en tiedä mitä nämä muiden verot, joita voisi korottaa, ovat ja yhtä hämmentynyt on myös EVA.

Joka tapauksessa olemme ajautuneet tilanteeseen, missä hullu mies Huittisista syö enemmän kuin tienaa, eli valtion tulot ja menot eivät ole tasapainossa - rahaa kuluu enemmän kuin sitä tulee sisään. Koronakriisi on tietysti kärjistänyt tilannetta ja suunnittelematonta velkaa on otettu enemmän kuin kukaan olisi osannut odottaa. Ohitetaan se tässä yhteydessä, vaikka tämäkin lisävelka jää meille maksettavaksi ja rasittaa sekä meitä että tulevia sukupolvia.

Periaatteessa meillä on pitkällä tähtäimellä kaksi vaihtoehtoa. A) Hyväksyä julkissektorin tulojen ja menojen epäsuhta ja paikata sitä veronkiristyksillä sekä velanotolla. B) Olla hyväksymättä julkissektorin tulojen ja menojen epäsuhtaa ja sopeuttaa sen toiminta tulorakennetta vastaavaksi, eli tehdä leikkauksia.

A-vaihtoehto on oman järjenjuoksuni mukaan kestämätön. Näin toimiva yritys menisi ennen pitkää konkurssiin. Emme voi valtionkaan kohdalla pitkään olla tilanteessa, missä paikkailemme liian suuria menoja jatkuvalla velanotolla. Veronkiristysten tiekin on kuljettu aika lailla loppuun, jos katsoo OECD:n tilastoa kokonaisveroasteestamme. Niin, muistetaan nyt vielä se, että suomalaiset eivät halua korottaa omia verojaan. Mistä ne muut, joiden veroja voisi korottaa, saataisiin tulemaan esille?

Olin itse vielä muutama vuosi sitten haukkumassa Sipilän hallitusta leikkauksista ja sopeutuksesta, ja pidin kestävyysvaje-sanaa miltei kirosanana. Pakko tunnustaa, kestävyysvajeesta tässä kuitenkin on kysymys niin kuntien kuin valtion kohdalla. Jos sitä ei saa korjattua, olemme Kreikan tiellä.

Kun velkaa ei pitäisi ottaa arkikulutukseen eikä merkittäviin veronkiristyksiin ole mahdollisuutta, jäljelle jää B. Nyt kannattaisi alkaa jo vakavasti miettimään mistä voi nipistää, sillä juuri siihen sopeuttamisen ja leikkausten suuntaan joudumme lähtemään. Juustohöylä on huonoin mahdollinen leikkuri ja se nipistää usein pahiten jo valmiiksi huonossa asemassa olevia. Siihen en haluaisi lähteä.

Kulukuuri tulee koskemaan niin valtiota kuin yhä pahemmin velkaantuvaa kuntasektoriakin. Sote-soppa pistää jo muutenkin kuntien rahanjaon uusiksi. Nyt olisi hyville ideoille tarvetta - tai sitten kiristetään vyötä ja veroja.